docPDF-lehti - Luomuliitto
download 
Şikayet Transkript
PDF-lehti - Luomuliitto
10,00 € 4/2011 Luomulehti Kansainvälisyys • Puutarhasta • Ravinteet ■ ■ Pä ä k i r j o it us Kansainvälinen ja kotimainen luomu T Suo uo s n me in situ re ir n v u h ämän numeron teemana on kansainvälisyys. Pohdittaessa luomua kansainvälisyyden näkökulmasta tulevat mieleen tietenkin tuonti- ja vienti sekä yhteistyö muiden maiden kanssa. Ruokapatrioottina puolustan kotimaista tuotantoa niin kansantaloudellisista kuin kulttuurisista syistä, mutta tuontiluomullakin on ja tulee aina olemaan tärkeä merkitys. Kuluttajat haluavat luomua ja kaupat kilpailevat jo parhaista luomuvalikoimista. Muutamia vuosia sitten ei ollut markkinoita ja tuotantoa ei maan auktoriteettien mielestä kannattanut lähteä edes kehittämään ja tämä kostautuu nyt kotimaisen raaka-aineen vähyytenä. Luomumarkkinoiden kehittymisen ennustamiseen ei olisi tarvittu kristallipalloa vaan olisi riittänyt että nämä auktoriteetit olisivat avanneet ikkunansa ja katsoneet maailmalle… Tuontiraaka-aineet valtaavat hyllytilaa. Tämä voi johtaa erilaisiin lopputuloksiin. Positiivinen ajatus on se, että kun kuluttaja on tottunut käyttämään jotakin tuotetta luomuna, kotimaisen vaihtoehdon tultua markkinoille hän valitsee sen. Näin tuonti tavallaan mahdollistaa kuluttajien luomuostosten lisääntymisen ja tasoittaa tietä kotimaiselle. Tutkimusten mukaan valtaosa meistä suomalaisista valitsee ruokansa lähinnä edullisen hinnan perusteella. Miten käy tuontiluomua kalliimman kotimaisen luomun? Kuluttajat tekevät myös arvovalintoja, jolloin isänmaallisuus ohjaa valintoja ja ostopäätös saattaa kallistua suomalaisen eduksi. Arvovalinnat ovat kuitenkin kokonaan unohtuneet julkisissa ruokapalveluissa. Niihin varattu rahoitus on naurettavan pieni. Euroopan yhteisö ja Suomen valtioneuvosto ohjaavat julkisia hankintoja vihreämpään suuntaan ja näin a EBENA myös luomuhankintoihin. Onko näillä senteillä varaa sitten ostaa kotimaista luomua? No eipä juuri ole, jolloin meidän veronmaksajien rahat ammutaan maailmalle tuontiluomun myötä. Tiedämme, että luomuruoka poikkeaa tavanomaisesta ruoasta sen turvallisuuden, terveellisyyden, eettisyyden ja ekologisuuden vuoksi, mutta miten suomalainen luomu sitten poikkeaa tuontiluomusta? Turvallisuus ja tuoreus. Ruoan turvallisuutta vaarantavat erilaiset jäämät, joiden riski on suurempi ulkomaisissa tuotteissa. Tuoreus on tietenkin helpompi ymmärtää sillä, mitä lähempää raaka-aine tulee, sitä nopeammin sen luulisi myös päätyvän kuluttajan ruokapöytään. Kun suomalaista ruokaa markkinoidaan turvallisena ja maukkaana ruokana, niin suomalaisessa luomussa toteutuvat sekä suomalaisuuden edut että luomutuotannon edut. Suomalaista luomua täytyy myös kehittää, jotta se on aidosti koko ajan parempi meille ja ympäristölle ja myös kilpailukykyinen. Tarvitaan aktiivisuutta EU-politiikassa ja kansainvälisesti verkottuneessa tutkimuksessa. Tuleeko luomualan kehittämisohjelmaan riittävää rahoitusta, jotta suomalaista luomua päästään kehittämään sen ansaitsemilla monipuolisilla toimenpiteillä? Jokainen valinta suomalaisen luomun puolesta on arvokas. Valinta voi olla siirtyminen luomutuotantoon tai sen jatkojalostukseen tai sitten jokapäiväinen valinta ruokakaupassa. • Jaakko Nuutila varma ja satoisa www.naturcom.fi 92400 Ruukki, Puh. (08) 270 7200, (02) 762 6200 © © Emilia Raunio Myynti alan liikkeet sekä Luomulehti 4/2011 3 ■ ■ sisä l lys 4 /2011 Halutaan ostaa luomuviljaa! Agrimarket on valmiina uuden satokauden luomuviljakauppaan. Agrimarket ostaa: • Luomukauraa Toimituspaikat Ylivieska, Iisalmi, Kuopio, Rauma. • Luomuvehnää Toimituspaikka Kokemäki, Rauma. • Luomuruista Toimituspaikka Kokemäki. På svenska......................9 Sisällys Ulkomailta....................26 3 Kansainvälinen ja kotimainen luomu Luomut vertailussa...................38 6 Hinta ja saatavuus 8 Onko lautasellasi muuntogeenejä? 10 Vientirenkaan matkassa maailmalle Luomua opiskelemassa.............44 12 Maahantuontia vihreillä raiteilla Minä ja luomu.............63 14 Yhteishenkeä ja yrittäjyyttä 16 Luomu maatalouden strategiseksi tavoitteeksi Lyhyet 18 Luomun askeleet ravintolakeittiöön Grödornas utveckling..................9 22 Saammeko esitellä: Suomen ensimmäinen Luomulähettiläs™ Euroopan terveiset .....................9 24 Ali-Alhan tilalla monipuolisuus on kunniassa Luomuviljely voi ratkaista maailman nälkäongelman.........21 26 Kokonainen luomuelämys Alpeilla 28 Kokemusten vaihtoa ja keskustelua Uusi luomukotieläinvalvonnan ylitarkastaja..............................41 30 Katriinan Kauppa otti harkitun laajennusaskeleen 32 Luomulakua suomalaisillekin kaupan hyllyille 34 Luomulla kuluttajan ostoskoriin 37 Suomalainen kaura on australialaisten herkku 38 Satokauden tomaatti 40 Kuvia kesän varrelta 42 Leppäkerttu-merkin tie puutarhatiloille 42 Mikolan Luomutila, Tita-Marjut Salonen: Leppäkerttu-merkki on meille tärkeä 44 Luomua yliopistossa 46 Ruokaa kriisissä 48 Säpinää luomurehumarkkinoille 49 Luomurehujen riittävyys ja -nuorikoiden kasvatus askarruttavat luomumunantuottajia 50 Biokaasua ja luomulannoitetta 53 Tilavierailulla: Makkaraa oman tilan lihasta 56 Laadukasta seleeniä eläimille 57 Emolehmäkunnailla 61 Luomulihan kysyntä kasvussa 63 Munamies: Puhdasta, raikasta ja kiireetöntä, kiitos! 63 Oopperaa luomutilalla • Seosviljoja Ohjataan suoraan kotieläintiloille. • Luomuohraa Ohjataan suoraan kotieläintiloille. • Luomuhernettä Kotieläintiloen tuotevalikoimaa on kasvatettu, ja ennakkotilausten mukaan luomukotieläintiloille on myynnissä valmiita luomurehuseoksia suursäkkeihin pakattuna. Viime satokaudella erinomaisesti käynnistynyt yhteistyö luomutilojen kanssa jatkuu, kasvaa ja kehittyy entisestään. Tiedossa on hyviä luomuaikoja! Lisätietoja: Ostopäällikkö Terhi Kujala Puh. 010 768 3444 [email protected] sekä Agrimarketit kautta maan. www.agrimarket.fi PALSTAT Kokeilusta käytäntöön..................40 Osaajia tarvitaan.........................8 Sivu 34 Luomulla kuluttajan ostoskoriin Onnenkantamoinen...................20 Sivu 50 Biokaasua ja luomulannoitetta Sivu 57 Emolehmäkunnailla Kannen kuva: Anna Autio viljaa ja teollisuuden raaka-aineita. Suomalaisen kauran vienti alhaisella hinnalla kismittää myös muualla. Isossa-Britanniassa Soil Accosiation on harmitellut suomalaisen kauran hinnan vaikuttavan sikäläiseen hintatasoon ja tekevän paikallista tuotantoa kannattamattomaksi. He peräänkuuluttavatkin viljelijärjestöjen yhteistyötä hinnanseurannassa, ettei viljaa myytäisi liian halvalla. Teksti: Jukka Lassila Hinta ja saatavuus Rehut markkinoiden matkassa Miksi suomen luomumarkkinat laahaavat muita pohjoismaita perässä, vaikka kuluttajat huutavat täälläkin luomutuotteiden perään? Hinta on tuottajille tärkeä kannustin, jota raaka-ainetta ostavat yritykset eivät vielä ole saaneet kohdalleen. uomessa on vältelty keskustelua luomutuotannon hyödyistä, jottei vaan missään tapauksessa syntyisi vastakkainasettelua tavanomaisen tuotannon kanssa. Luomu on hyväksytty yhdenvertaisena tuotantomuotona tavanomaisen kanssa, mutta keskustelut sen paremmuudesta on pyritty tehokkaasti vaimentamaan. Suomen maatalouden 60-luvun tuotantoon perustuvaa imagokuvaa on pyritty varjelemaan viimeiseen asti. Tanskassa ja Ruotsissa tehotuotannon ongelmat ovat kuluttajille arkipäivää, mutta meillä niihin ollaan vasta heräämässä. Tanskalainen käyttää luomutuotteita kuusikertaisesti suomalaiseen verrattuna ja Ruotsissakin luomun kulutus kuluttajaa kohden on yli kolminkertainen. a L a s s il Kotimaan heikkoon kyrkku ©©Ma syntään luomusektori on vastannut panostamalla vientiin. Verrattuna Suomen luomuviennin arvoon (2009 14 milj/€) luomutuonnin arvo on kuitenkin ollut arviolta vielä enemmän – jopa kaksinkertainen. Ulkomainen luomu ammutaan mielellään alas sen ym- 6 Luomulehti 4/2011 päristövaikutusten takia eikä sitä ole koettu uhkana kotimaisten tuotteiden markkinoille. Viennin kasvattaminen ja toisaalta ulkomainen luomu kaupanhyllyillä ovat olleet kotimaan markkinoiden kannalta sopuisimpia vaihtoehtoja. Miten vastataan kysyntään? Vaikka ilmapiiri onkin pitkittänyt meillä kuluttajien kiinnostuksen heräämistä luomua kohtaan, on se kuitenkin ollut väistämätöntä. Luomutuotteiden kysynnän kasvu on saanut myös kaupan viime aikoina reagoimaan tilanteeseen. Teollisuuden ja kaupan lyhytnäköisyys ja aikaisempi kiinnostumattomuus luomua kohtaan on kuitenkin luonut tilanteen, jossa kotimaisella alkutuotannolla on vaikeuksia vastata ripeästi kasvavaan kysyntään. Helppo ratkaisu on tietenkin lisätä tuontia, mutta palveleeko kansainvälisen kaupan kasvu lopulta suomalaista luomutuotantoa, vai täytyykö meidän etsiä myös muita ratkaisuja? Kotimaisen hinta tuontiluomun tasolle? Viljan hinta ohjaa viljelyhalukkuutta ja osuessa kohdalleen se saa myös viljelijät panostamaan tehokkaampaan tuotantoon. Jos teollisuus on oikeasti kiinnostunut kotimaisen luomutuotannon kehittämisestä, milloin se on valmis maksamaan raaka-aineista asianmukaisen hinnan? Suomen luo- muviljapulaa on jouduttu viimeaikoina paikkaamaan tuonnilla. 2010 joulukuussa ja 2011 helmikuussa Suomeen tuotiin tullihallituksen mukaan yhteensä yli 4 miljoonaa kiloa vehnää Kazakstanista, joulukuussa hinta oli 390€/t ja helmikuussa 440€/t eli kolmanneksen kotimaista luomuvehnää kalliimpi. Viime keväänä oli nähtävissä myös tulevan syksyn viljapula. Viljanostajat reagoivat odotettavissa olevaan hinnannousuun pyrkimällä tekemään mahdollisimman paljon sopimuksia mahdollisimman alhaiseen hintaan. Tilanteen johdosta sopimusehtoja toki hieman parannettiin, mutta hintataso pyrittiin pitämään edelleen niin alhaisena, että viljatuotteiden vienti olisi kannattavaa alhaisen hinnan turvin. Vientisopimusten johdosta odotettavissa on, että kotimaan tarpeen tyydyttämiseksi luomuviljaa joudutaan tuomaan maahamme taas huomattavasti omia markkinahintojamme kalliimmalla. Luomuketjun kehittäminen Lihaa, valkuaista ja rehuviljaa ohjautuu paljon luomutuotannosta tavanomaiselle puolelle. Esimerkiksi luomuohrasta on ollut viimevuosina huomattavaa pulaa, mutta Tiken mukaan vain 43 % ohrasta meni luomukäyttöön vuonna 2008. Luomutuotteiden hinnoittelu ja hinnanmuodostus vaikuttaa kysyntään ja määrittelee pitkälle sen, minne luomu ohjautuu. Asianmukainen hinnoittelu luomuraaka-aineille joka sektorissa takaisi tuotteiden pysymisen luomuketjussa ja mahdollistaisi luomutuotannon kehittämisen pitkäjänteisesti. Hinnat kaupoissa Luomutuotteiden korkeaa hintaa perustellaan usein pienten erien kalliimmilla tuotanto- ja logistiikkakustannuksilla. Kuitenkin esimerkiksi Helsingin suurien markettien kesken hinnanvaihtelut ovat huomattavia: samojen yritysten tuottamien luomumaitolitran hinta vaihtelee yli 20 senttiä, 0,5 l -rypsiöljyn 1,5 € ja, -ruispalojen 0,55 € riippuen ostospaikasta. Logistiikka, tuotanto ja kalliimmat raaka-aineet eivät voi selittää miksi hinnat vaihtelevat pienen alueen sisällä näin rajusti. Ostospaikkaa kadun toiselle puolelle vaihtamalla tapahtuva hinnanlisäys maitotölkille on lähes kaksinkertainen verrattuna tuottajan saamaan luomulisään maitolitralta. Kotimaisen luomutuotannon saamiseksi nousuun, myös alkutuotannon ääni tulee saada kuuluviin elintarvikeketjussa. Tarvitaan avoin ja reilu toimintaympäristö, jossa kaikki ketjun osat ovat huomioituja ja valmiita yhdessä pitkäjänteisesti kehittämään luomutuotantoa Suomen lippulaivaksi. • Luomulannoiteuutuudet Part of Vientihinnat kismittävät Suomen viennistä suurin osa koostuu viljatuotteista. Veturina viennissä on kaura ja kaurahiutaleisiin perustuvat tuotteet, myös vehnäjauhoja viedään merkittävästi. Jalostetut tuotteet muodostavat hieman yli puolet viennin arvosta, loput on bulkki- Kasvualustat luomuviljelyyn © © Visa Vilkuna S Yksi luomutuotannon perusperiaatteita on ravinteiden kierrätys. Jo Suomen mittakaavassa ravinteiden kierrossa on haasteita, jos rehut tuotetaan kaukana sen syövistä eläimistä. Ongelmat muuttuvat kuitenkin huomattavasti haasteellisimmiksi tuotaessa rehua kansainvälisiltä markkinoilta ja ravinteiden tätä myötä kiertäessä markkinoiden mukana. Rehuvalmisteiden tuonti Tanskasta Suomeen on juuri alkamassa. Tanska on maailman johtava luomumaa kulutuksen osalta, mutta tuotantoalat ovat jokseenkin Suomen tasolla. Tanskan oma tuotanto ei riitä vastaamaan kysyntään, ja luomutuotteiden tuonnin arvo on arviolta kaksinkertainen suhteessa vientiin. Tanskan luomuviennin arvo on jo yli 100 mil- joonaa euroa, joka koostuu pitkälti kotieläintuotteista. Tanskan oma luomukotieläintuotanto on riippuvaista tuontirehuista, ja kiinnostusta voi herättää mistä tanskalaisen vientirehun raaka-aineet ovat peräisin. Kokonaisuudessaan Länsi-Eurooppa ja USA kärsivät vajetta luomuvalkuaisesta, jota paikataan tuonnilla pääasiassa: Itä-Euroopasta, Brasiliasta ja Kiinasta. EU:n menekinedistämisvaroista tuetaan luomuviljan vientiä kolmansiin maihin, vaikka EU:n sisällä on puutetta luomuviljasta ja -valkuaisesta. Tarvetta olisi kuitenkin ennemminkin tuotannon tukemiseen Euroopan sisäisiin tarpeisiin, kuin vähäisenkin tuotannon viemiseen EU:n ulkopuolelle. BO O NOVAR Nestemäiset lannoitteet Rakeistetut lannoitteet Novarbo Aino (5-0-0) Koot: 25 l ja 1000 l Novarbo Aino (3-0-4) Koot: 25 l ja 1000 l Novarbo Arvo (4-1-2) Koot: 25 kg ja 650 kg Novarbo Arvo (6-3-5) Koot: 25 kg ja 650 kg y PL 12, 27511 Eura Puh: (02 ) rbo.f ww.nova w f . 5491 680 f o b r aksi (02) 5491 660 sales@nova Luomulehti 4/2011 7 ■ ■ På sv ensk a ■ ■ ko lu m n i Euroopan terveiset Grödornas utveckling Ruuan ja ruuan tuottamiseen käytettävien tuotantopanosten hinnan nousu on virittänyt maassamme välillä kiivastakin keskustelua. Ja niin kuin keskusteluissa yleensä, on puhuttu asiasta ja asian vierestä. Tässä kehityksessä on ilahduttanut etenkin se, että kuluttajille on tullut selkeä viesti ruuan © © Kyösti Vilkuna hinnasta. Se tulee vääjäämättä nousemaan tulevina vuosina. Ruuan hinta on joidenkin tuotteiden kohdalla ollut epärealistisen matala. On puhuttu niin sanotusta maailmanmarkkinahinnasta. Tämä teoreetikkojen suosima termi on käytännössä aina ylijäämäerien enemmän tai vähemmän polkumyynnillä aikaansaatu epärealistisen alhainen hinta. Jatkuvaan kaupankäyntiin ja pitkiin sopimuksiin moisilla hinnoilla kukaan ei pysty sitoutumaan. EU:n pinta-alasidonnaiset tuet johtivat matalien tuottajahintojen aikana näennäisviljelyn voimistumiseen. EU oli maksavinaan tukia ja jotkut viljelijät olivat viljelevinään, sanoivat ilkeimmät. Kohoavilla hinnoilla viljelijän kannattaa nyt huolellisesti paneutua siihen, mitä viljelee ja ennen kaikkea miten viljelee. Ammattitaito on pikku hiljaa taas nousemassa kunniaan. Nyt vaan olisi pystyttävä takaamaan viljelijöille huippuluokan koulutusta ja erikoiskasvien viljelyn kursseja. Viljelyosaamisen parantamiseen tähtääville hankkeille on saatava pysyvämpää rahoitusta. Toivossa on hyvä elää ja uusi eduskunta sekä tuleva hallitus tulevat todennäköisesti ottamaan luomun entistä totisemmin mukaan yhdeksi Suomen kehittämisen välineeksi. Muutos luo väistämättä myös uhkia, mutta on muistettava, että muutoksessa on aina mukana myös kosolti mahdollisuuksia. Maataloudessa nyt nähtävät muutokset tarjoavat mahdollisuuksia nimenomaan päättäväisille ammattilaisille. On uskottava omaan osaamiseen. Ja on muistettava kaiken aikaa hakea viljelytietoa ja jakaa sitä eteenpäin ammattisisarille ja -veljille. • Visa Vilkuna © © Wikipedia Osaajia tarvitaan Teksti: Jukka Lassila On tavallista, että gmo-tuotteeksi merkitsemättömistä soijapaputuotteista löytyy muuntogeenisiä ainesosia. Onko lautasellasi muuntogeenejä? E viran on selvittänyt vuodesta 1999 muuntogeenisten ainesten esiintymistä markkinoilla olevissa elintarvikkeissa. Vuonna 2008 otettiin 29 näytettä ja 7 prosenttia sisälsi ainesosia EU:ssa hyväksymättömistä muuntogeenisistä lajikkeista tai muuntogeenisten ainesosien määrä ylitti niille vaaditun merkintärajan 0,9 prosenttia. Gmo-tuotteeksi merkitsemättömästä soijapapuhyytelöstä analysoitiin 99 prosentin pitoisuus muuntogeenistä ainesosaa. Vuonna 2009 otettiin 33 yrityksestä 41 näytettä. Selvitetyistä näytteistä 41 prosentissa havaittiin gmo-ainesosia ja 11 prosentista löytyi ainesosia hyväksymättömistä muuntogeenisistä lajikkeista ja samoin 11 prosentissa muuntogeenisten ainesosien määrä ylitti merkintärajan. Sääntöjen vastaiset tuotteet olivat neljän yrityksen riisi- ja pellavavalmisteita. Yksi näistä yrityksistä ilmoitti erikseen, ettei käytä muuntogeenisiä ainesosia. Yrityksistä yhdellä ei ollut kirjallista omavalvontaNäytteistä 11 prosen- suunnitelmaa lainkaan ja yhtista löytyi ainesosia hydessä ei tehty omavalvonnan väksymättömistä muunto- tarkastusta, koska yrityksen omavalvontasuunnitelma oli geenisistä lajikkeista. päivityksen alla. Muuntogeenisten ainesten valvonta oli kuvattu hyvin huonosti 36 prosentissa yritysten omavalvontasuunnitelmista ja tarkastusviranomainen joutui antamaan suullisia ja kirjallisia kehotuksia kolmannekselle yrityksistä. Vain 15 prosentilla yrityksistä asiat olivat täysin kunnossa, ja he selvisivät ilman lisäohjeistusta. 2010 kahdesta riisivalmisteesta todettiin sekvenssejä, joiden toteaminen viittaa ei-hyväksyttyyn riisimuunnokseen. Epäilyn perusteella tuotteita ei kuitenkaan vedetty pois kaupoista. Hyväksyttyä muuntogeenistä ainesta havaittiin 10 näytteestä eli 34 prosentissa näytteistä. Näistä yksi oli snackstuote, josta löytyi useampia maissimuunnoksia ja lopuista yhdeksästä positiivisesta näytteestä löytyi Roundup Ready (RR) -soijamuunnoksia. » Växtperioden har hittills varit gynnsam, de flesta grödor ser bra ut t o m mycket bra. Av spannmålsslagen är det havre som inte är fullt så bra. Första skörden av vallarna gav mycket bra medan återväxten nu verkar delvis vara något sämre. Många kreatursägare uppger att grovfodret ändå räcker bra till. Ett bekymmer nu på många gårdar är den rikliga ogräsförekomsten. Det verkar vara något av ett ogräsår. Det är främst tistlarna som nu breder ut sig på fälten, både mjölktisteln och åkertisteln. De gårdar som har tistlar borde till nästa år överväga halvträda eller helträda för att få bukt med dem och förhindra vidare spridning till andra skiften. Genast efter skörden borde någon bearbetning utföras för att förbättra bekämpningseffekten till nästa år. Redigerat av ekorådgivare Bertel Riska och publicerat i Ekologiskt Odlarbrev 4/11. För att prenumerera på ebrev, skicka e-mail till: bertel. [email protected]. • Luomuelintarvikeketjun kasvaessa puolen maapallon mittaiseksi ja koostuessa useista toimijoista luomutuotteiden puhtaus ei kuitenkaan ole enää itsestään selvyys. Vaikka alkutuotanto tapahtuisikin tuotantoehtojen mukaisesti, ketjun muut toimijat ovat usein tekemisissä myös tavanomaisten ja gmo-tuotteiden kanssa, eikä sekaantumiselta voida täysin välttyä. Ranskassa Kiinasta tuotua melamiinia sisältävää luomusoijaa jouduttiin vetämään satoja tonneja markkinoilta vuonna 2008. Kasvinsuojeluaineiden suhteen tilanne on huomattavasti arkipäiväisempää. Eviran 2008 tekemän valvonnan mukaan 10 prosenttia tutkituista luomutuotteista oli kasvinsuojeluainejäämiä niin paljon, että luomumerkinnät määrättiin poistettavaksi. Kaikki tuotteet olivat tuontielintarvikkeita. Vastaavanlaiset tapaukset ilmitullessaan heittävät synkän varjon koko luomusektorin päälle ja luomun uskottavuuden säilyttäminen muuttuu haastavammaksi. • Luomun puhtaus ja uskottavuus Kirjoittaja on pitkänlinjan luomumiehiä. 8 Luomulehti 4/2011 Yhdestäkään tutkitusta luomutuotteesta ei löytynyt 2008 – 2010 hyväksymättömiä gmo-lajikkeita, eikä merkintärajaa ylittävää määrää gmo-ainesosia. Lähde: Evira, Muuntogeenisten ainesten esiintyminen elintarvikkeissa vuosina 1999 – 2010 ■ ■ ko lu m n i Vaikka jakkupuku olikin sitten citypäivien kutistunut, Gobbaksen luomuemäntänä matkustin kevätkaudella jakkupukulinjalla IFOAMin ja Via Campesinan EU-ryhmien kokouksiin Luomuliiton ja ESVY ry:n työrukkasena. Suomi on Euroopan Unionin pohjoisin viljelyvaltio ja pieni tekijä, se tulee faktana esille monin tavoin Euroopan lobbauskeskusteluissa. Kasvot ja hymy on pidettävä, vaikka joku voi ihan suoraan osoittaakin, ettei kanssamme ole tarpeellista mitenkään leikkiä, koska painoarvomme on niin pieni. Yhtenäisenä rintamana esiintyminen muiden Pohjoismaiden kanssa antaa kuitenkin pontta, jolla skandinaaviseen yhteistyöhön tottuneina voimme saada voimaa sanomiseemme. Ruotsi on tehnyt Tanskan kanssa perusteellista ja sinnikästä luomu- © © Aino Sevón ja ympäristöasioiden lobbaustyötä jo vuosikymmenten ajan, sillä välin kun meillä vielä riideltiin, oliko luomu ennen kanaa vai päinvastoin. Pohjoisen ulottuvuutemme ongelmia on muiden eurooppalaisten vaikea käsittää ilman, että itse edustamme itseämme ja kommunikoimme kollegojemme kanssa. Esimerkiksi luomukanat eivät kerta kaikkiaan voi Pohjoismaissa ulkoilla päivittäin muiden eurooppalaisten vaatimaa määrää talvella, koska ne pakastuisivat elävältä ulkoillessaan. Suomalaisille yllättäviltä tuntuvat säädökset voivat olla aito uhka tuotannollemme, jos emme pidä puoliamme. Kasvihuonesäädöksien kehittelyssä tulee samainen pakkanen vastaan: jotkin Euroopan maat ajavat luomukasvihuoneisiin maapohjaa, mikä ei vaan Suomen talvessa toimi. Unkarin IFOAM-Europen EU2011 -kongressissa kestävän kehityksen teemat olivat hyvin esillä ja niitä käsiteltiin komission korkeimmalla taholla. Paikalla olivat komissaari Ciolos, komission luomuosaston johtaja Hulot sekä Unkarin ja Puolan maatalousministerit. Kaikki esittivät yhteneväisen kannan siihen, että luomuSuomalaisille yllättä- viljelyllä edistetään kestävää kehitysviltä tuntuvat säädökset tä. Kansallisissa puheenvuoroissa toki voivat olla aito uhka tuo- esille tuli eroavaisuudet. Toiset vannoteknisen kehityksen nimeen ja toitannollemme, jos emme vat set taas uskovat vanhojen hyvin pienpidä puoliamme. viljelyn aikojen paluuseen. Jopa luomutuotteiden viennin järkevyys uskallettiin kyseenalaistaa. Erityisesti komission virkamiesten vastauksista palautuu kuitenkin ympäristökysymysten juhlapuheiden keskeltä se tosiasia, että Euroopan Unionin lähtökohtaisena tarkoituksena on talouskasvu, kaupan helpottaminen sekä pääomien, tavaroiden ja työvoiman vapaa liikkuvuus. EU:n päämäärät eivät siten aina ole yhdenmukaisia luomuyhteisön eri toimijoiden mieltämän perheviljelmien säilyttämisen ja kestävän kehityksen raamien kanssa. Kuitenkin Suomenkin kannat täytyy pystyä esittämään kestävällä kehityksellä perustellen. Luomuliitto on nyt pystynyt hyvin aktivoitumaan suhteiden luomisessa. Niin kotimaan toimijoiden kuin kansainvälisten kontaktien kanssa on päästy rakentamaan hyvää yhteistyötä. Sooloilu ja vanhakantainen kyräily ei auta täällä eikä tuolla. • » Aira Sevón Kirjoittaja on maatilan emäntä Myrskylässä, juristi ja aktiivinen kansainvälisessä luomupoliitikassa. Luomulehti 4/2011 9 Koivunmahlaa tuottavan Nordic Koivun edustajat Susanna ja Arto Maaranen ja vientirenkaan vetäjä Erkki Pöytäniemi esittelevät tuotteita Bio Fach- messuilla Saksassa. Taustalla suomalaisten yritysten yhteisosastoa. Käytännön toimintaa Teksti: Kati Seppänen Kuva: Erkki Pöytäniemi Vientirenkaan matkassa maailmalle Luomun maailmanmarkkinat ovat arvoltaan noin 40 miljardia euroa ja kasvavat jatkuvasti tavanomaista elintarvikesektoria nopeammin. Finpron ja Organic Food Finlandin Luomuvientirengas auttaa suomalaisia luomutuotteita maailmalle. V ientirengas on yhteistyöprojekti yrityksille, joilla on halu käynnistää vientiä ja näin ollen tarve rakentaa uusia myynti- ja markkinointikanavia. Renkaaseen osallistuvilla yrityksillä tulee olla valmis tuote ja toimiva tuotanto. Samaan renkaaseen ei valita kilpailevia tuotteita, vaan toisiaan täydentäviä yrityksiä. Organic Food Finland on yhdessä Finpron kanssa perustanut suomalaisille luomutuotteita jalostaville yrityksille oman vientirenkaan vuonna 2004. Tällä hetkellä siihen kuuluvat Bioferme, Finnamyl, Keskisen Mylly, Linkosuo, Nordic Koivu, Viiniverla ja Virgino. Renkaaseen otetaan vuosittain 1 – 3 uutta yritystä vähintään kolmeksi vuodeksi. Organic Food Finlandilla on kokemusta kotimaisen luomun ulkomaanmarkkinoista; toiminnalla on saatu aikaan vientimarkkinat luomutuotteille lähes 6 miljoonan euron arvosta. Merkittävimpiä vientikohteita ovat Pohjoismaat, Länsi-Eurooppa ja Kauko-Itä. Luomumarkkinoiden ymmärtäminen helpottaa markkinoinnin ja myynnin suunnittelua. Vientirengastoimintaa voidaan tarvittaessa täydentää kuuden kuukauden markkinaselvitysvaiheella, mikä ei kuitenkaan ole ollut tarpeen luomuvientirenkaan kohdalla. – Vientirengas on helppo tapa testata tuotetta ulkomailla ja samalla tutustua kilpaileviin markkinoilla oleviin tuotteisiin, kiittelee Markku Vitikainen Keskisen Myllystä. Valmisteluvaihe alkaa sopivien yritysten ja kohdemarkkina-alueiden kartoittamisella. Renkaalle valitaan yhteisvientipäällikkö, joka laatii Finpron ja yritysten kanssa toimintasuunnitelman ja talousarvion. Vientipäällikön tehtävät ovat lähinnä operatiivista markkinointityötä asiakaskontaktien luomiseksi ja säännöllisen kaupankäynnin aikaansaamiseksi. Osallistujia autetaan kehittämään itse omia liiketoimintavalmiuksiaan ja kansainvälistymisosaamistaan. Käytössä on Finpron asiantuntemus aiemmista vientirenkaista ja kansainvälistymispalvelut. Tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttaa oleellisesti vientirengasyritysten oma osallistuminen ja sitoutuminen renkaan toimintaan. Perttu Korolainen Virginolta muistuttaa, että renkaaseen liittyminen vaatii paljon omaa aktiivisuutta. Vientirenkaan vetäjät tarvitsevat tietoa, materiaalia, näytteitä ja muuta tukitoimintaa. Yrityksen johdolla pitää olla selkeä ja realistinen näkemys vientirenkaan tavoitteista, toimintatavoista ja vaatimista resursseista. Finprolla on vastuu projektin taloudesta ja kokonaisuudesta. Talousarvion perusteella tehdään työ- ja elinkeinoministeriölle hakemus kansainvälistymisavustuksesta. Jäljelle jäävät kustannukset laskutetaan yrityksiltä projektin aikana. Yritysten välinen kustannusten jako sovitaan etukäteen. Ossi Paakki Finnamyliltä arvioi, että luomurengas on onnistunut tehtävässään hyvin. Renkaaseen on valikoitunut samanhenkisiä yrityksiä ja vientipäällikkö on palvellut kaikkia tasapuolisesti. Nyt yrityksen luomuperunatärkkelyksellä on kysyntää enemmän kuin on luomuperunasta pystytty tuottamaan. romääräinen arvo on kasvanut osallistumisen aikana. Yli puolella vientiasiakkaiden määrä on kasvanut renkaan aikana ja keskinäinen yhteistyö on jatkunut myös renkaan päätyttyä. Yritykset myös arvioivat kansainvälisen osaamisensa kasvaneen. – Myynnilliset tulokset ovat olleet pettymys, mutta olemme luoneet hyvän pohjan vientitoiminnalle, pohtii Korolainen. Virginon osallisuus vientirenkaassa loppuu syksyllä 2011, ja vientivalmiuksien uskotaan nyt olevan paremmat. Vinkkinä yhteistyökumppaneita etsiville pk-yrityksille Korolainen suosittelee huolellista läksyjen tekoa, eli valmiuksien ja verkoston kasvattamista. Jäsenyritysten tulisi pystyä jatkamaan kohdealueella itsenäisesti, kun rengas on toiminut 2 – 3 vuotta. Saavutettuja tuloksia arvioidaan ennen vientiprojektin päättymistä. Tällöin myös kartoitetaan yrityksen vaihtoehdot kansainvälisen toiminnan kasvun turvaamiseksi. Vientirenkaan jälkeen yrityksen kansainvälistymistä voidaan tukea muulla Finpron palvelutarjonnalla. • Eteenpäin joukkueena FoodPark Oy:n toimitusjohtaja, vuodesta 1995 luomuviljelijänä toiminut Hannu Uusihonko kaipaa parannuksia suomalaisen luomun profiiliin. – Ensin täytyy saada tuotanto ja tuotteet kuntoon, sitten on aika keskittyä vientiin. Omien markkinoiden yli ei pitäisi hypätä, tuumii Uusihonko. Tämä tarkoittaa muun muassa lisäresurssien tarvetta luomututkimukseen. Ilman tutkimus- ja koulutustyötä osaaminen ei jalostu. Toisaalta luomutilojen käytännön kokemuksia pitäisi jakaa yhteisössä enemmän. Suomella on Uusihongon mielestä paljon potentiaalia osaamisen viennissä. Esimerkiksi erityisruokavalioiden huomioimiselle ja innovaatioille olisi kysyntää maailmalla. Kaupallistamisesta apua vientiin Raaka-aineiden tuotteistaminen on yksi avain vientiin. Vientierien vakioiminen vaatii kuitenkin laadun tasaisuutta ja investointiympäristön varmuutta. Tuotteistamisessa on huomioitava kuluttajien toiveet. Makua on arvostettava säilyvyyttä enemmän, mikä vaatii nykyistä nopeampaa jakeluverkkoa. Viestintäkonsultti Hanna Laurénin kokemukset ulkomaisista luomumarkkinoista haastavat tarkkailemaan Suomea ulkopuolisen silmin. Miten markkinoinnin avulla kerrotaan vaikkapa Iso-Britanniassa, että juuri suomalainen luomu on parasta? Tähän ei valtiovetoinen viestintä yksin riitä, vaikkakin vientituki on tarpeen. Kentälle tarvitaan lisää sekä keskustelua että toimintaa, jotta päästään eteenpäin joukkueena. Valmiin tuotteen taakse kätkeytyy toimijoiden kokonaisuus eli arvoketju. Tuotteen menestyksen pitää hyödyttää koko ketjua, jotta se on tarpeeksi sitoutunut. Avoimuus ja luottamus takaavat ketjun toimitusvarmuuden. • Kirjoittaja on Luomuliiton harjoittelija. 100%:set luomurehut Kinnusen Myllystä Luomurehu lampaille LAMMAS-TÄHTI LUOMU - Vahva energiapitoinen täydennysrehu luomu-lampaille - Maittava 4,5 mm:n rae - Energiaa luomukaurasta ja luomuohrasta - Valkuaislähteenä luomurypsipuriste ja luomu-härkäpapu - Hivenaineet säädetty lampaan tarpeen mukaan - Myynti irtona ja 1000 kg:n säkeissä Hyödyt yritykselle Lypsy- ja lihakarjan luomutuotteet Vientirengas on kustannustehokas tapa osallistua uusille markkinoille, sillä pienillä yrityksillä ei usein ole resursseja oman vientipäällikön palkkaamiseen. Lisäksi vientirengas hyödyttää kokemusten ja verkostojen kartuttamisessa. Viennin lomassa saattaa syntyä hankinta-, tuotekehitys- ja tuotantoyhteistyötä. Vitikainen kokeekin Keskisen Myllyn hyötyneen eniten juuri saaduista kontakteista. Noin 43 prosentilla kaikista Finpron vientirenkaisiin osallistuneista yrityksistä viennin eu- LUOMU-TÄHTI 190 L - Maittavaksi rakeistettu luomutäysrehu, jossa luomuohra ja luomukaura energialähteinä - Valkuaislähteinä luomurypsi ja -härkäpapu. Sisältää kivennäisiä, hivenaineita ja vitamiinia LUOMU-TÄHTI 260 - Luomuvalkuaisrehu lypsy- ja lihakarjalle - Valkuaislähteinä luomurypsipuriste ja kotimainen luomuhärkäpapu - Maittava, rakeistettu puolitiiviste 10 Luomulehti 4/2011 Myynti: maatalouskaupat Puh. (08) 5144 715 www.kinnusenmylly.fi [email protected] Tukun perustamisen jälkeen tuli kuitenkin yllätyksenä, että erikoiskaupat eivät ole olleet kiinnostuneita yhteistyöstä. Tuotteita on tarjottu myyntiin muutamille luomukaupoille, mutta ehkä ne eivät ole vastanneet halutun asiakaskunnan tarpeita, Tarima pohtii. Ravintolamarkkinoilla tunnelma on vielä odottava, vaikka horeca-tuotteita olisi jo runsaasti tarjolla. Ravintolat haluavat usein tilata kerralla yhdestä paikasta, ja maksaa yhdellä laskulla. Tästä syystä jatkossa on oleellista parantaa yhteistyötä keskustukkujen kanssa. Myös luomukahviloiden perustamiseen tuntuu olevan lisääntyvää kiinnostusta. Valttina valikoima kossa maahantuontia pitää raportoida Eviralle, mutta vaatimukset ovat yhtäläiset luomulle ja tavanomaisille tuotteille. Greenrailillä on laajat valikoimat sekä kuluttajatuotteissa että suurpaukkauksissa. Kaiken kansan luomu Teksti ja kuvat: Kati Seppänen Maahantuontia vihreillä raiteilla Maahantuonti täydentää kotimaisten tuotteiden rinnalla luomuvalikoimaa ja tuo siten luomun kokonaisvaltaisemmaksi osaksi arkea. Luomutuotteiden maahantuontiyritys ja tukkukauppa Greenrail toimii Helsingissä perheen voimin, luottaen yhteistyökumppaneihin ja laajaan valikoimaan. A jatus luomukaupan perustamisesta ehti muhia Satu Tariman päässä noin viisi vuotta. Yritysidea on sikäli yllättävä, ettei perheellä ole vahvaa luomutaustaa. Oli vain halu syödä terveellisempää ruokaa ja muun muassa tavanomaisten valmisruokien syönti oli lopetettu kokonaan. Haave kauppiaan urasta vaihtui kuitenkin tukun perustamiseen, sillä haluttuja tuotteita ei oikein ollut tarjolla. 12 Luomulehti 4/2011 Perhe päätti siis ryhtyä itse maahantuojiksi. Ideoita lähdettiin hakemaan luomumyönteisestä Keski-Euroopasta. Berliinissä sattuikin juuri matkan aikana olemaan luomupäivät! Lopulta idea konkretisoitui, kun luomutukku Greenrail sai myyntiluvat helmikuun 2011 lopussa. Lupaprosessi ei Tariman mukaan viivästyttänyt toiminnan aloittamista, vaikka hakemukset voivat aluksi olla hieman hankalia täyttää. Jat- Yrityksen kantava arvo on kuluttajaläheisyys. Tuotteiden halutaan olevan helposti kaikkien saatavilla. Ekokaupoilla nähdään olevan oma valikoitunut asiakaskuntansa, joka on valmis asioimaan useammassa kaupassa saadakseen mieleisiään tuotteita – ja hyvä niin. Greenrailissa kuitenkin uskotaan, että kuluttajat tavoitetaan paremmin tuomalla luomua tavanomaisiin kauppoihin, sillä kaikille luonnonmukaisuus ei ole itsestään selvä valinta. Toiminnan lähtökohta on pikemminkin volyymi kuin suuret katteet. Tarima myös peräänkuuluttaa rohkeutta puhua luomusta bisneksenä. On uskallettava myöntää, ettei tätä kukaan halua tehdä hyväntekeväisyytenä. Kuluttajien huomioimisesta kertoo myös se suuri työ, että tuoteselosteet on käännetty suomeksi. Pakkauksiin pyritään saamaan myös suomenkieliset käyttöohjeet, jotta ne sopisivat paremmin kotimaan markkinoille. Yrittäjät ovat erityisen ylpeitä toscanalaisista tuotteistaan, joita on tarjolla toista sataa erilaista. Erikoisuutena on Demeter-Felderzeugnisse -pakasteiden laaja valikoima: tuotteita on horeca-puolelle 250 ja kuluttajillekin 70 erilaista. Suosituimmiksi ovat nousseet luomupatonki ja tomaattituotteet. Lisäksi kahvilla on hyvä menekki, koska sen kilohinta on saatu pysymään kohdillaan. Tukkurien oma suosikki on koko Pan Do Mar -tuoteperhe. Tariman mielestä maahantuonti on välttämätöntä, sillä kaikki ei kasva Suomessa. Valikoimalla halutaankin haastaa kotimaiset tuotteet kilpailuun. Satu (vasemmalla) ja Sini Tarima toivovat tuotantoketjulta sujuvuutta, jotta voidaan yhdessä toimia luomun parhaaksi. vostetaan kokonaisvaltaista kestävän kehityksen edistämistä. Esimerkiksi LaSelvan tilalla huolehditaan työntekijöiden hyvinvoinnista ja toimeentulosta, mikä luonnollisesti asettaa tuotteille vähimmäishinnan, josta ei haluta tinkiä. Toisaalta Saksasta tuodaan pakastetuotteita vuonna 1967 perustetulta osuuskunnalta, joka viljelee vain biodynaamisesti. Hyvien kumppanien ansiosta bisneksessäkin voi tuntea olevansa ihminen, kiittelee Tarima. Yhteistyötä ja kasvua Sekä yrityksen että luomun tulevaisuus näyttää valoisalta. Toimialan kasvu edellyttää monipuolista yhteistyötä ja kateudesta luopumista. Jos toinen yritys keksii tuoda maahan jotain tuotetta, valitaan itse jokin toinen. Muiden yrittäminen ei ole toisilta pois, vaan kaikki on luomun parhaaksi. Yrittäjät toivovat näkevänsä suomalaisen luomutuotannon kasvavan. Yhteistyötä voisi kehittää vaikka perustamalla lisää osuuskuntia – toimitusketju täytyy saada sujuvammaksi. Luomualan toimijoita voitaisiin koota yhteen paikkaan – Greenrailista vinkataan, että heiltä löytyy myös vapaata toimitilaa! • ”Kumppanit ovat ihmisiä” Tavarantoimittajien valinnassa tärkeää on valikoiman laajuus. Toimittajia Greenraililla on vain neljä, mutta näiltä tulee noin 500 eri tuotetta. Tämä varmistaa sen, että toiminta on helppoa, eikä rönsyile. Yhteistyöstä halutaan rakentaa pitkäaikaista. Lisäksi kumppaneiden valinnassa ar- Valikoiman lähtökohta on kuluttajaläheisyys. Ulkomaisiin tuotteisiin käännetään suomenkieliset tekstit käytön helpottamiseksi. Yllättävä asiakaskunta Erityisesti ruokakauppiaita halutaan kiittää kiinnostuksesta luomua kohtaan. Tuotteita voidaan ottaa valikoimiin joustavasti, ja suhtautuminen luomutukkuun on ollut avointa. Luomulehti 4/2011 13 laista tuotetta. Luomumatkalaiset ihastuivat etenkin suussa sulaviin rahkoihin ja tinkimaitoon. – Pystymme markkinoimaan noin 75 % tuotannostamme luomuna. Lopuissa käytämme lisäaineita. Myyntipaikkoja on yli 140 ympäri Viroa, mutta pääasiallinen myyntipaikka on Tallinna. Logistiikkakulut Tallinnaan ovat melkoiset, tilan isäntä hymähtelee. tujen Mainit tisivut: ien ko yrityks alu.ee nergiat www.e jumae.ee a www.p olli.ee www.p Retkellä linja-autoa ajanut Jari Mäkinen osti Pollista omenapuuntaimia tuliaisiksi. Teksti: Laura Rantaneni Kuvat: Anna Autio Yhteishenkeä ja yrittäjyyttä Viron luomulla on hyvä meininki. Lounais-Suomen luomuyhdistys järjesti retken, jossa vierailtiin kolmessa luomua tuottavassa yrityksessä. E lokuun alussa viljandilaisessa luomupellossa käy kuhina. Seppo Lohtajan, Aarne Toomsalun ja Ilmar Kõvatomasin ympärille on ryhmittynyt joukko luomumatkalaisia, jotka tarkastelevat Ilmarin viljelyksiä. – Virolaiset luomupellot näyttävät olevan paremmin viljeltyjä kuin tavanomaiset. Näissä on paljon vähemmän rikkakasveja, ihastelee loimaalainen Niko Tanhuanpää. Luomumatka Viroon Seppo Lohtajan johdolla on Lounais-Suomen luomuyhdistyksen järjestämä. Tutustumiskohteina ovat 195 hehtaarin viljatila OÜ Ageroil Olustveressa, yrttiviljely- ja maatilamatkailutila Energiatalu, Pajumäen maitotila ja marjan- ja omenapuiden tutkimuslaitos sekä taimikasvattaja Polli. Virossa luomutilaa viljelevä poliitikko Aarne Toomsalu kertoo lisäksi matkalaisille näkemyksiään Viron luomutilanteesta. 14 Luomulehti 4/2011 Ongelmat tuntuvat olevan pitkälti samanlaisia kuin Suomessa, mutta Virossa luomulla on ilahduttavan hyvä into mennä eteenpäin. Viron peltopinta-alasta 16 – 17 prosenttia on luomussa, kun se Suomessa on 7,9 prosenttia, jos lasketaan mukaan siirtymävaiheala. Uusia luomukauppoja ja -kahviloita syntyy ympäri Viroa. Virolaiset tuottajat eivät ole omien sanojensa mukaan kuulleet ikäviä kommentteja luomuun liittyen. Myös päättäjät suhtautuvat luomuun positiivisesti. Pian matkan jälkeen saamme nähdä kuvia Viron presidenttiparin maatilalta, jonne he ovat kutsuneet virolaisia kokkeja ja luomutuottajia. Mukana näkyy olevan myös Arvo Veidenberg Pajumäen maitotilalta, johon mekin tutustuimme. Luomu on Virossa seurapiiriainesta! Luomu ostetaan Tallinnassa Pajumäen maitotila Viljandissa on hyvä esimerkki maatalousyrittämisestä ja luomun kehittämisestä. Tilalla on 9 työntekijää, 80 lypsävää ja 400 hehtaaria peltoa. Isäntä oppi Suomessa, että lehmät eivät pelkää kylmää. Hän tutustui suomalaisiin pihattoihin ja rakensi Viron ensimmäisen kylmänavetan. Venäjän vientikriisi vuonna 1998 iski pahaan saumaan. Maidon tuottajahinta romahti. Navetta oli juuri saatu valmiiksi ja rakennuksiin oli investoitu lainarahoilla. Oli rakennettu tandem-lypsypaikka ja rakennus työväelle. Tuottajahinnalla ei siitä suosta selvittäisi. – Päädyimme tuottamaan jogurttia ja rahkaa. Virallista luomutunnusta odotellessa veimme tuotteet asiakkaille suoraan kotiin ja saatuamme virallisen hyväksynnän alkoi markkinointi kauppoihin, Veidenberg kertoo. Nyt tilan tuotteita myydään kaikissa muissa Viron kauppaketjuissa, paitsi liettualaisessa Maximassa. Tilan maito on ollut luomuhyväksyttyä vuodesta 2001 ja vuonna 2005 tuli hyväksyntä jatkojalostukselle. Pajumäellä on oma meijeri ja sen valikoimissa on nyt jo 49 eri- Nuo yritteliäät virolaiset Rahka ja tyrnimehu. Ne tuntuvat olevan päällimmäisenä kotimaahan palaavien luomumatkaajien mielessä, kun bussikuljetus lähtee Viljandista kohti Tallinnaa. On mielessä jotain muutakin. Aarne Toomsalun puheet virolaisten luomuviljelijöiden tekemästä yhteistyöstä tekivät vaikutuksen moneen kuulijaan. Viljelijät ovat perustaneet Eesti Mehupuristamolla paljon käyttäjiä mahe-nimisen osuuskunnan, jonka toiTallinnassa on suurin ostajakunta myös minta on vilkasta. Luomumaidon kuluherkullisille luomumehuille, joita val- tusta aletaan edistää marketteihin tulemistetaan Viron maatalousyliopiston villa luomumaitoautomaateilla. alaisuudessa toimivassa tutkimuslaitos Erästä keskipenkin luomutuottajaa inPollissa. Kun Pajumäellä ahmittiin rah- nostaa virolainen tekemisen ilmapiiri. kaa, niin Pollista matkalaiset rohmua– Suomessa on mennyt liian pitkään vat mukaansa huokeaa tyrnimehua ja liian hyvin. Tällä matkallakin moni suomaomenapuuntaimia. lainen tuottaja oli kiinnostunut vain siitä, Mehujen maistelun lomassa kuullaan, kuinka paljon tukia voi mistäkin saada. että Polli on suunnattu niin tavanomai- Suomessa kulutetaan vanhoja pääomia, eisille kuin luomuviljelijöillekin ja sen va- vätkä monetkaan viljelijät tarkastele omaa rastotilat ovat kovassa käytössä myös toimintaansa rakentavasti. Voisimme ottaa luomupuolella. Harvalla tuottajalla on Viron yrittäjähenkisyydestä oppia. omia tiloja suurien hedelmämäärien Bussi saapuu satamaan. Omenapuun varastoimiseen. taimet löytävät omistajiensa luo. Matkan Kesäkuussa Musjärjestäjä vaikuttialasta agrologiksi taa tyytyväiseltä. valmistunutta Aki Tämä ei jää viimeiVoisimme ottaa Niemeä hymyilytseksi Seppo LohViron yrittäjähentää tuliaispullot kaitajan junailemaksi kisyydestä oppia. nalossa. Suomessa luomumatkaksi. tyrnimehusta veloi– Suomessa luotetaan moninkertaimun kehitys jäi sia summia. Tarttuiko miehelle reissusta 2000-luvulla junnaamaan paikoilleen, kun matkaan muuta kättä pidempää kuin Virossa mentiin koko ajan eteenpäin. Nyt mehupullot? Suomessakin alkaa näyttää paremmalta. – Minua kiinnosti eniten yrttitila Ener- Toivon, että tulevaisuudessa virolaiset ja giatalu, jossa yhdistyy terveellisyys ja ym- suomalaiset tuottajat alkavat tehdä topäristöystävällisyys. Yrityksellä on muuta- sissaan yhteistyötä – esimerkiksi vaihtakin ideaa kuin jatkuva peltohehtaarien li- malla avoimesti tietoa, toteaa Lohtaja. • sääminen, toteaa Niemi, joka on innoissaan hyötykasvien nostamisesta takaisin kansan tietoisuuteen. Hän suunnittelee Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja maatilan palaavansa ehkä lomailemaan Energiata- emäntä Varsinais-Suomesta. lun tulevaan ekokylpylään, jonka rakentaminen on kovassa vauhdissa. Vanhaa kalustoa Pajumäen maitotilalla. Pollissa pullotettiin retkipäivänä mustaviinimarjamehua. » Aidantolppien korjausta Pajumäen tilalla. Retkeä johtanut Seppo Lohtaja jakoi retkeläisille suojajalkineita Pajumäen tilalla. Luomulehti 4/2011 15 Poimintoja hallitusohjelmasta Luomu maatalouden strategiseksi tavoitteeksi Teksti: Elisa Niemi koulutuksen resursseja tulee kohdentaa enemmän maatalouden strategisten linjausten mukaisesti. Elintarvikelain ja -asetuksen viimeisiä muutoksia Luomuliitto pitää vielä riittämättöminä, jotta pienimuotoinen jatkojalostus voidaan turvata. Hallitusohjelma lupaa parannuksia lainsäädännön keinoin. Pitkäjänteisyyttä © © Kuvapankki MTK Pro Luomu keskusteli järjestämässään seminaarissa luomualan toimijoiden kanssa samana päivänä, kun hallitusohjelma julkistettiin. MTK:n toiminnanjohtaja Antti Sahi kertoi tilaisuudessa, että MTK on aktivoitunut luomuun liittyvissä asioissa ja on valmis aktivoitumaan edelleen, jos tilanne sitä edellyttää. Hallitusohjelma toteaa: ”Luomu- ja lähi- © © Harri Hakala – Hallitusohjelmaan kirjattu luomualan kehittämisohjelma on Pro Luomun tekemä. Parhaillaan odotetaan valtiovallalta tietoa siitä, kuinka hyvin suunnitellun mukaisesti saadaan rahoitusta ohjelmalle, kertoo Luomuliiton puheenjohtaja ja Pro Luomun hallituksen jäsen Jaakko Nuutila. – Luomuliitto vaatii konkreettisia, hallituksen linjauksen mukaisia toimenpiteitä. Luomutuotteiden arvonlisäveron laskeminen olisi tästä esimerkki. Puolueet ovat jo esittäneet sitä ja se on hyvä toteuttaa nyt, kun verotuksen painopistettä on päätetty siirtää kohti ympäristö- ja terveysperusteisuutta, toteaa Luomuliiton edunvalvontavastaava Jukka Lassila. Luomuliitto on lisäksi tiedotteissaan tuonut esille, että neuvonnan, tutkimuksen ja Luomuliiton puheenjohtaja Jaakko Nuutila on tyytyväinen hallitusohjelmaan saatuihin kirjauksiin. Nyt tarvitaan vielä hyvien tavoitteiden saavuttamiseen riittävä rahoitus. 16 Luomulehti 4/2011 MTK:n toiminnanjohtaja Antti Sahi pitää tärkeänä sitä, että tuottajat voivat luottaa siihen, että luomun kysyntä säilyy. ruoan osuuden kääntäminen vahvaan nousuun otetaan Suomen maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi.” Sahi pitää tärkeänä sitä, että tuottajat voivat luottaa siihen, että luomun kysyntä säilyy. – Tuottajat eivät voi investoida, jos eivät luota, että kysyntä on riittävä vielä viiden tai kymmenen vuoden kuluttakin. Myöskään neuvojat eivät voi suositella luomuun siirtymistä ilman tätä varmuutta, toteaa Sahi. – Vienti on ennenkin pelastanut, jos kysyntä kotimaassa on notkahtanut. En pitäisi ongelmana kysynnän luotettavuutta, koska maailmanlaajuisesti luomun kasvu on vääjäämätöntä, kommentoi Nuutila. Hallitus lupaa, että elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä selvitetään ja pitää tärkeänä, että EU-jäsenmailla on oikeus julistaa alueensa vapaaksi GMO-viljelystä. Saadaanko vihdoin merkintä gm-rehulla tuotettuun lihaan? Luomutuet ja pinta-alan kasvu – Jos luomutukeen panostettaisiin 20 miljoo- © © Kuvapankki MMM Luomuliiton ja Pro Luomun yhteydet hallitusohjelman rakentajiin toimivat ja luomu saatiin hallitusohjelmaan paremmin esille kuin ikinä ennen. Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jarmo Vaittinen toteaa, että Maabrändi-raportin esittämä tavoite nostaa luomun osuus tuotannosta 50 prosenttiin, on vaikuttanut päättäjiin. naa euroa vuodessa lisää, saataisiin pinta-alan kasvu sellaiseksi, että se vuonna 2020 olisi kaksinkertainen. Kaiken kaikkiaan ympäristötukijärjestelmää täytyy myös yksinkertaistaa, jotta byrokratia ei ole merkittävä haitta viljelijöiden työssä, toteaa Jukka Lassila. Ympäristötuen keinoista luomutuki on tehokkaimpia toimenpiteitä vähentää ympäristökuormitusta. Luomupeltoihin pystytään sitomaan merkittäviä määriä hiiltä ilmakehästä; orgaanisten lannoitteiden käyttö ja viljelykierto hyödyttävät ilmastoa. Luomu on siten luonteva osa ilmastontorjunnan edelläkävijämaan toimenpiteitä ja monimuotoisuuden vaalimista, mitkä ovat hallitusohjelman tavoitteena. Luomueläintuotannon houkuttelevuus ”[Luomualan] kehittämisessä painotetaan muun muassa luomukotieläintuotannon houkuttelevuutta.” – Tämä on hyödyllinen painotus, koska kysyntä eläintuotteille on korkea. Kuluttajat haluavat eettisesti tuotettuja tuotteita. Luomueläintuotannon lisääminen koko maassa lisää myös luomulannan saatavuutta kasvintuotannossa, muistuttaa Nuutila. • Pro Luomun elintarvikeyritysten jäsenrekrytointitilaisuus osui samalle päivälle, kun Suomen uusi hallitus muodostettiin. Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jarmo Vaittinen nosti esiin tuolloin seuraavat kohdat hallitusohjelmasta: ”Hallitus toteuttaa luomualan ja lähiruoan kehittämisohjelman, jonka avulla tuotantoa monipuolistetaan ja lisätään kysyntää vastaavaksi, kehitetään luomuruokaketjua ja nostetaan lähiruoan jalostusastetta. Luomu- ja lähiruoan osuuden kääntäminen vahvaan nousuun otetaan Suomen maatalouspolitiikan strategiseksi tavoitteeksi. Kehittämisessä painotetaan muun muassa luomukotieläintuotannon houkuttelevuutta. Kasvatetaan luomu- ja lähiruoan osuutta julkisista hankinnoista parantamalla ja vahvistamalla pienyritysten ja lähiruoan tuottajien osallistumista julkisten hankintojen kilpailutuksiin mm. parantamalla hankintaosaamista ja laadullisten kriteerien esilletuloa.” ”Hallituksen tavoitteena on suomalaisten elintarvikkeiden, luomu- ja erikoistuotteiden jalostuksen, markkinoinnin ja viennin tehostaminen. Pienimuotoisen elintarvikejalostuksen ja myynnin mahdollisuuksia parannetaan lainsäädännön keinoin.” Vaittinen kommentoi, että Maabrändityö on pedannut luomun nostamista strategiseksi tavoitteeksi. Tavoite nostaa luomun osuus tuotannosta 50 prosenttiin on siis vaikuttanut päättäjiin. Muita kestäviä tavoitteita hallitusohjelmassa: ”EU:n maatalouspolitiikan tulee edistää tehokkaita ympäristötoimenpiteitä koko Itämeren alueella. Maatalouden tukijärjestelmän kokonaisuus ja parempi tarveharkintaan perustuva kohdentaminen arvioidaan, kun päätökset EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta ovat tiedossa.” ”Maatalouden kannattavuutta lisätään markkinaehtoisesti. Maataloustukijärjestelmää yksinkertaistetaan ja selkeytetään. Tukiperusteet tehdään läpinäkyväksi. Tukia suunnataan aitoon aktiivituotantoon. Tuotteiden pääsyä kauppaan ja jakeluun edistetään ja arvioidaan kaupan ja jalostuksen määräävää roolia.” ”Maatalouden ympäristötukea kohdennetaan alueellisesti ja tilatasolla kaikkein kuormittavimmille alueille ja lohkoille. Ympäristötuen ehdot muutetaan entistä vastikkeellisemmiksi ja enemmän ympäristö- ja vesistönsuojeluun kannustavaksi.” Koko hallitusohjelma luettavissa: www.vn.fi/hallitus/hallitusohjelma/fi.jsp MYYNNISSÄ Karjatila Virossa, Tallinnan lähellä. 700 hehtaaria peltoa. Ota yhteyttä: Asso Oppar, [email protected], puh. +372 55 696 054 Luomulehti 4/2011 17 R avintola-ala on herännyt luomuun. Yhä useampi ravintola on alkanut käyttää luomua merkittävänä osana toimintaansa. Luomutuottajien raaka-aineita kysytään pienistä gourmet-ravintoloista aina suurtalouskeittiöihin saakka. – Varmuus ja saatavuus ovat olleet aiemmin esteinä luomun rantautumisessa ravintoloihin. Nyt siihen on onnistuttu löytämään erilaisia toimivia ratkaisuja, toteaa keittiömestari ja osakas Antti Ahokas Suomen Luomutukku Oy:stä. – Ravintoloiden kannalta verkostojen luominen ja kontaktointi ovat olennaisen tärkeitä asioita. Mutta miten tuottaja näkee ketjun muodostumisen oman toiminnan ja ravintoloiden välillä? Luomuviljelijä Jukka Lassila sanoo, että tuottaja tarvitsee ehdottomasti oikeita kontakteja ja yhteistyökumppaneita, jotta tuotantoketju pelaisi järkevästi. – Yhteistyötä täytyisi syntyä myös tuottajien välillä. Kukaan ei jaksa yksin toimittaa ravintoloille tavaraa, eikä ravintoloille ole järkevää tilata luomua pienissä erissä useilta eri tuottajilta, Lassilan tilan isäntä toteaa. Toimiva tuotantoketju Luomua on tarjolla gourmet-ravintoloista aina isoihin henkilöstöravintoloihin. Kuvassa Ravintola Juuren sapas-annokset. Teksti: Marjo-Kaisu Niinikoski Kuvat: Marjo-Kaisu Niinikoski, Suomen Luomutukku ja Ravintola Juuri Luomun askeleet ravintolakeittiöön 18 Luomulehti 4/2011 Saisiko olla: ravintolaillallinen à la luomu? Luomu on löytänyt tiensä ravintoloiden keittiöihin. Miten tuottajat vastaavat siihen? Yksi tuottajien kannalta toimiva ratkaisumalli on osuuskunta. Lassilan tila on mukana Osuuskunta Oma Maassa, joka toimittaa tavaraa eteenpäin ravintoloille ja luomutukkureille. – Luomutukun kannalta tällainen toiminta on kannattavaa, sillä sitä kautta me saamme tavaraa monipuolisesti. Näin me voimme puolestaan taata ammattikeittiöille parhaan mahdollisen laadun, Ahokas kuvaa. Ahokas antaa käytännön esimerkin siitä, miten luomuketju voidaan toteuttaa. Suomen mittakaavassa pioneerikuvio menee näin: Lassilan tuotteet toimitetaan Oma Maan kautta Suomen Luomutukkuun, josta ne jatkavat matkaansa samassa kuormassa eri keittiöihin muiden luomutuotteiden kanssa. – Verkostoituminen on yleensä hidasta. Sen vuoksi on tärkeä luoda yhteistyökuvio, jossa kaikki osapuolet ovat aktiivisesti mukana. – Positiivista on se, että tuottajat ovat tänä päivänä hyvin tietoisia siitä, että luomu on myös ravintola-alalla nopeasti kasvava tuote. Luomulle on selkeä markkinarako ravintoloissa, Ahokas sanoo. Yksi Ahokkaan kuvaaman luomuketjun ravintoloista on Ravintola Juuri, jonka suhde luomuun on ollut alusta alkaen laatulähtöinen. Suomen Gastronominen Seura valitsi sen vuoden 2010 ravintolaksi. – Ajattelimme alusta saakka ravintoloitsija Ilja Björsin kanssa, että aina kun luomu Luomuviljelijä Jukka Lassila sanoo, että luomukiinnostus ravintoloissa riippuu ensisijaisesti keittiömestarista. Joskus käy niinkin, että miehityksen vaihtuessa myös luomun käyttäminen hiipuu. ohittaa laadussa tavanomaisesti tuotetun, käytämme luomua, myös Juuressa osakkaana oleva Ahokas toteaa. Katse kustannustehokkuuteen Lassila uskoo luomun kasvuun ravintolaalalla. Tällä hetkellä tilan tuotannosta päätyy ravintoloihin kymmenkunta prosenttia. Menekki voisi tosin hänen mukaansa kasvaa merkittävästikin. – Ei siinä tarvittaisi kuin muutama iso tilaaja, kuten vaikka ravintolaketju, niin meidän tilan tuotanto voisi päätyä kokonaan ravintolasektorille. Lassilan tila on pääsääntöisesti viljatila, joka tuottaa myös herne- ja härkäpaputuotteita. Ne ovatkin osoittautuneet viime aikoina hyvin kysytyiksi juuri ravintoloissa. – Luomussa pullonkaulana ravintoloiden suhteen ovat kasvikset ja vihannekset. Ne kiinnostavat raaka-aineina ravintoloitsijoita ympäri vuoden, mutta meillä ei ole tarpeeksi niiden tuottajia. Ratkaisu tähän olisi Lassilan mukaan tilojen tuotannon monipuolistaminen. – 1980-luvulla melkein joka luomutila pystyi tarjoamaan tuotteita laidasta laitaan. Nyt tilat ovat yksipuolistuneet ja ne tuottavat yhtä massaa keskittyneesti. 1980-luvulla markkinoita ei löytynyt monipuoliselle tuotannolle, mutta nyt tilanne on aivan toinen, Lassila arvioi. – Tuotantohintojen alhaisuus on kuitenkin edelleenkin ratkaisematon ongelma. Vihannes- ja kasvisviljelyssä ensimmäisenä tulevat vastaan työvoimakustannukset. Perusluomuvihannesten tuottaminen pitäisi saada kannattavaksi. Luomutarina kulkee mukana Lassila kokee luomun tuotannon ravintoloiden keittiöihin mielekkäänä. On päivänselLuomulehti 4/2011 19 vää, että on eroa siinä, kun tuotteet päätyvät bulkkitavaraksi ja siinä, kun oman pellon tuotantoa tarjoillaan ravintolaasiakkaille herkullisen aterian muodossa. – Totta kai tuottajat haluavat, että heidän työtään arvostetaan. Ravintolassa tuotteet ovat ihan toisella tavalla arvossaan ja silloin myös meidän työmme on mielekkäämpää, Lassila kuvaa. – Tuottajan kannalta etu on myös siinä, että tuottajatieto kulkee tiiviin ketjun ansiosta paketissa mukana. Tarina kulkee aina mukana asiakkaalle saakka, Ahokas lisää. Suomen Luomutukun tavarasta jopa puolet menee tällä hetkellä ravintoloihin. Ahokkaan mukaan ravintola-alan asiakkaita heillä on laidasta laitaan ja eri puolilla Suomea. – Laatutietoiset ravintolat ovat lähteneet etunenässä luomuun, mutta muut ovat tulossa perässä. Näkisin, että mikäli isommilla ravintola-alan toimijoilla ei ole vielä luomuohjelmaa, alkaa olla jo pikkuisen kiire. Luomun läpimurto ravintolakentälle tulee haastamaan sekä tuottajat että ravintoloitsijat. Ahokkaan mukaan se tarkoittaa sitä, että luomutuotteiden tasoa tulee entisestään nostaa. – Tämä pätee erityisesti luomulihan tuotannossa. Ravintoloiden täytyy puolestaan pystyä vastaamaan siten, että he pitävät tietoisesti tasoaan yllä ja pyrkivät kehittämään sitä entisestään. – Luomu on kuitenkin ravintola-alan ammattilaisten puolella, sillä hyvästä raaka-aineesta on aina helpompaa tehdä hyvää kuin huonosta. ■ ■ ly h y e s t i Teksti ja kuvat: Seppo Rantanen Onnenkantamoinen M ielenkiintoinen kuva ja tarina vei Parikan perheen Brysseliin. Neljätoistavuotias Laura Parikka innostui kesän 2010 maatalousnäyttelyssä äitinsä patistamana piirtämään onnellisen luomukanan. Ja syksyllä lokakuun alussa hänet palkittiin yli kymmenen muun eurooppalaisen nuoren kanssa eläinten hyvinvointikonferenssissa Brysselissä. Palkinnot jakoi itse prinssi Laurent, joka on perustanut säätiön eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Piirustuskilpailussa piti piirtää maailman onnellisin eläin. Pikkusisko Helmi piirsi hevosen. Pelkkä piirros ei riittänyt vaan palkintoon vaadittiin myös hyvä tarina kanan on- 20 Luomulehti 4/2011 Luomuviljely voi ratkaista maailman nälkäongelman nellisuudesta. Lauran mukaan kana saa niin paljon jyviä ja vettä kuin syö ja saa olla vapaana kun haluaa. Palkintoon kuului Lauran ja äidin matka, mutta he päättivät ottaa mukaan koko viisihenkisen perheen, kun matka vielä osui isän syntymäpäivään. Mitä Brysselistä jäi mieleen? – Euroopan suurin dinosaurusmuseo ja valtava liikenne, muistelee Laura. Kiinnostaisiko joskus muuttaa sellaiseen kaupunkiin? – En varmaan tottuisi siihen hirveään liikenteeseen, ajattelin opiskella agrologiksi, vastaa Hartolassa luomutilalla asuva Laura. nälkäongelma saadaan torjuttua, raportoi De kellä periaatteessa riittävästi ruokaa kaikille. Schutter. De Schutterin mukaan määrän lisäksi on kiinFAO:n arvioiden mukaan viime vuonna nitettävä huomiota ruoan saatavuuteen ja sen maailmassa kärsi aliravitsemuksesta lähes sopivaan koostumukseen. miljardi ihmistä. Huolimatta vuosituhannen Huipputeknologia ja länsimaissa tuotetut vaihteen tavoitteesta puolittaa nälkää näke- tuotantopanokset, kuten keinolannoitteet, vien määrä maahuippusiemenet ja pallolla vuoteen torjunta-aineet eivät 2015 mennessä on auta pienviljelijöitä. Huipputeknologia nälkäisten määrä Parhaan avun maavain kasvanut. pallon köyhille ja nälja länsimaissa tuoteKasvu on kääntykäisille tuovat viljelytut tuotantopanokset, nyt laskuun vasta menetelmät, joiden kuten keinolannoitteet, viime vuosina. Saavulla pientuottajat huippusiemenet ja torharan eteläpuolipystyvät tuottamaan junta-aineet eivät auta sessa Afrikassa vieomavaraisesti ja ympienviljelijöitä. läkin yksi kolmaspäristöä rasittamatta osa väestöstä nämonipuolista ja ravitkee nälkää. sevaa ruokaa itselleen Puoli vuosisaja lähipiirilleen myös taa on kulunut vihreästä vallankumouksesta. sääoloiltaan ja ympäristöltään haastavissa oloTieteellisillä ja teknologisilla ratkaisuilla on suhteissa. Tähän De Shutterin mukaan tarjoamaatalouden tuottavuutta pystytty yhä edel- vat parhaan tavan luomuviljelyssä käytetyt agleen kasvattamaan. Silti nälkäongelmaa ei ole roekologiset menetelmät. • saatu ratkaistua. De Schutter onkin sitä mieltä, että rahan työntäminen maatalouteen ei riitä, vaan on otettava askelia vähähiiliseen, resurs- Kirjoittaja seuraa ja kommentoi luomutapahtumia seja säästävään tuotantoon, joka hyödyttää yli kahdenkymmenen vuoden kokemuksella eniten maapallon köyhiä pienviljelijöitä. ja ylläpitää luomusalonki.fi-sivustoa Nälkäongelmaan ovat ratkaisuna maapallon köyhimpien alueiden köyhä maaseutu- Raportti De Shutterin sivuilla: väestö, jonka toimeentulon edellytyksiin on www.srfood.org/images/stories/ tähän mennessä kiinnitetty aivan liian vähän pdf/officialreports/20110308_ahuomiota. Maapallolla tuotetaan tällä het- hrc-16-49_agroecology_en.pdf » YK:n erityisneuvonantaja Olivier De Schutter vaatii, että että maataloudessa on tehtävä perustavanlaatuinen muutos kohti kestävyyttä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Mikä on luomun merkitys maailmanlaajuisesti? YK:n erityisneuvonantaja Olivier De Schutter vaatii keväällä ilmestyneessä vuosittaisessa raportissaan Ihmisoikeuskomissiolle, että maataloudessa on tehtävä perustavanlaatuinen muutos. Hänen vastuualueenaan on ihmisten oikeus ruokaan. Maatalouden on muututtava ympäristön kannalta kestävämmäksi ja sosiaalisesti oikeudenmukaiseksi, jotta maapallon Paras menyy syntyy läheltä Lassila sanoo, että ravintolat ovat erinomainen kanava luomun kasvattamiseen. Hän uskoo, että sitä mukaa, kun luomu on saatu läpilyödyksi ravintoloissa, se löydetään kunnolla myös vähittäiskaupan hyllyiltä. – Ravintolat ovat tuottajan näkökulmasta myös siksi hyvä yhteistyökumppani, että niillä on paras kyky maksaa laadukkaasta raaka-aineesta. Samoin kuluttaja on tällä hetkellä vielä valmiimpi maksamaan luomusta ravintolan lautasella kuin muualla. Ravintoloilla tuntuu olevan edelleen vaikeuksia tuottaa luomun ympärille ateriakokonaisuuksia. Lassilalla on hyvä ehdotus. – Luomun kanssa kannattaisi keskittyä. Ruokalistalla voisi olla yksi kokonainen luomuvaihtoehto vähän samaan tyyliin kuin kasvisvaihtoehtokin. Näin ravin- Teksti: Marja Nuora Kuva: Srfood Palkinnon voittanut piirros ikuistettiin Brysselissä t-paitaan, jota pitelevät sisarukset Ida (vas.), Laura ja Helmi. tola voisi profiloitua ja hyödyntää luomua toiminnassaan. Lassila kertoo itse käyneensä ravintoloissa, joihin toimitetaan hänen tuotteitaan. Tunnistaako hän oman kätensä jäljen? – Se tietenkin riippuu siitä, mitä ravintolan listalla sattuu juuri silloin olemaan. Mutta jos listalla on erikoistuotteita kuten esimerkiksi härkäpapua, voi olla varma, että se on kotoisin meidän pelloilta, Lassila vastaa. Millainen olisi sitten luomuviljelijän oma suosikkiannos ravintolassa? – Ateriaa ei tulisi rakentaa siten, että nyt täytyy saada tällainen tulos. Pitäisi lähteä tekemään ateriakokonaisuutta siltä pohjalta, mitä tuotteita on saatavissa läheltä ja mikä sesonki on menossa. – Paras menyy syntyy lähellä tuotetusta luomusta. Lopputulos voi olla hyvinkin erilainen esimerkiksi Oulussa kuin Helsingissä, luomutuottaja tiivistää. • Luomulehti 4/2011 21 Saammeko esitellä: Suomen ensimmäinen Luomulähettiläs™ Teksti: Marjo-Kaisu Niinikoski Kuvat: Hanne Leppänen ja Suomen Luomutukku Oy Luomulähettilään tehtävänä on opastaa tuottajia markkinalähtöiseen ajatteluun. Mitä muuta hän tekee? Siitä kertovat nyt Suomen ensimmäinen luomulähettiläs sekä idean isä. Suomen ensimmäinen Luomulähettiläs™ Hanne Leppänen sanoo, että kentältä saatu positiivinen palaute kannustaa jatkamaan. – Meillä on huippuraaka-aineita ja tuotteita, jotka pitäisi saada nyt markkinoille. I loisen Itä-Suomen sydämessä Joensuussa työskentelee nainen, joka tekee historiaa suomalaisella luomukentällä. Pohjois-Karjalan Aikuisopiston Elintarvikealan koordinointihanke Pohjois-Karjalassa 2010 – 2012 -hankkeen projektipäällikkö Hanne on työskennellyt viime syksystä saakka Luomulähettiläänä™ Pohjois-Karjalassa. – Tehtävänäni on toimia tällaisena ”välivouhkana” paikallisten luomutuottajien ja asiakkaiden välissä, Leppänen tiivistää työnkuvaansa. – Käytännössä se on sitä, että vien maakunnassa eteenpäin tietoa valtakunnallisesti toimivasta luomutukkutoimin22 Luomulehti 4/2011 nasta, etsin sopivia yhteistyökumppaneita ja kannustan tuottajia siirtymään luomuun. Pohjois-Karjalan Aikuisopisto on tehnyt yhteistyösopimuksen Suomen Luomutukku Oy:n kanssa, joka on luomulähettilästoiminnan isä. Pilottina vajaa vuosi sitten käynnistetyn projektin päämäärä on päästä suoraan yhteistyöhön tuottajien kanssa mahdollisimman tehokkaasti. – Ajatusmalli on se, että kun toimimme yhteistyössä paikallisten tuottajien kanssa, tarvitsemme paikallisia luomulähettiläitä, jotka toimivat jo valmiiksi eri maakunnissa ja joilla on alueen tuntemus ja kontaktit, toteaa toimitusjohtaja Petri Hautala Suomen Luomutukku Oy:stä. Räätälöityjä sopimuksia Luomulähettilästoiminta on Hautalan kehittämä ainutlaatuinen konsepti, joka on suojattu tuotemerkillä. – Se on jo ehditty hyväksi havaita. Konseptin avulla pystymme verkostoitumaan tuottajien kanssa ja myös tuottajat voivat verkostoitua keskenään. Tästä on selkeää hyötyä. – Tällä hetkellä meillä toimii aktiivisesti muutama Luomulähettiläs™ eri maakunnissa. Tavoitteena on laajentaa toimintaa koko maahan ja hankkia lisää lähettiläitä. Tosiasia kun on, että me tarvitsemme nyt Suomeen enemmän ja isompia luomutuottajia. Suomen Luomutukku tekee sopimuksen sopivan luomulähettilään kanssa aina mittatilauksella. Näin toimimalla taataan, että homma toimii molempiin suuntiin. Leppäsen tapauksessa hänen varsinainen työnantajansa on edelleen Pohjois- Karjalan Aikuisopisto. Hän työskentelee oppilaitoksen Elintarvikealan koordinointihankkeen projektipäällikkönä. – Luomulähettilästoiminta sovitettiin luontevasti työhön, jota tein jo muutenkin. Suomen Luomutukku tuli projektiin mukaan omalla panoksellaan, joten se saatiin hyödyttämään joustavasti kaikkia osapuolia, Leppänen kiteyttää. Markkinalähtöistä neuvontaa Luomulähettilään työ on pitkälti neuvontatyötä. Se poikkeaa kuitenkin perustavanlaatuisesti niin sanotusta perinteisestä tuottajien neuvonnasta. Siinä missä yleensä mennään viljelylähtöisesti, nyt lähdetään liikkeelle markkinalähtöisesti. – Uutta on se, että me kerromme tuottajille, millaista on markkinalähtöinen ajattelutapa luomussa. Emme neuvo, miten pitää viljellä, vaan opastamme, miten tavara saadaan mahdollisimman tehokkaasti tilalta markkinoille ja miksi kannattaa viljellä luomua, Leppänen kuvaa. – Ennen neuvonnassa on oltu pellossa, mutta ei ole ollenkaan vielä lähdetty ajattelemaan markkinoita. Nyt me tuomme tuottajille käytännön tietoa ja tarjoamme heille yhteistyötä ja väylää suoraan markkinoihin Suomen Luomutukun kautta. Leppänen korostaa, että luomu on tähän saakka ollut hyvin pitkälti kaupan, mutta ei neuvontaorganisaatioiden hallinnassa. Uuden lähestymistavan myötä nyt tehdään maassa historiaa. – En silti missään tapauksessa väheksy perinteisiä neuvontaorganisaatioita. Heillä on edelleen tärkeä tehtävä viljelyyn käytännössä liittyvissä asioissa. Koen enemmänkin, että me kaksi erilaista neuvontatahoa voimme täydentää toinen toistamme. Kreivin aikaan Tuottajat ovat ottaneet luomulähettiläät vastaan avoimesti. Leppäsellä on hyvin positiivisia kokemuksia Pohjois-Karjalasta. Hänen mukaansa asenteet luomuun ovat muuttuneet merkittävästi sekä tuottajien että kuluttajien keskuudessa. – Vihreän hörhöilyn leima on haihtu- nut lähes kokonaan pois. Luomun hyvää mainetta täällä on lisännyt myös useamman kerran järjestetty Karelia Food Forum -tapahtuma, jossa mukana on ollut aktiivisesti myös Suomen Luomutukussa nykyisin keittiömestarina toimiva Antti Ahokas, Leppänen kertoo. – Tuottajat ovat Pohjois-Karjalan lisäksi todenneet muuallakin, että meidän malli on erilainen ja heitä kiinnostava. Suora sopimusviljelysopimus meidän kanssa takaa heille heidän omaan työhön liittyvän hyödyn lisäksi myös kaupallisen hyödyn, Hautala lisää. Luomulähettiläsringissä uskotaan va- kaasti luomun nousuun ja tulevaisuuteen Suomessa. Siellä tiedostetaan selkeästi, että luomun kysyntä hätyyttelee jo kuuluvasti tarjontaa. – Nyt olisi kreivin aika siirtyä laajasti luomuun. Jos me emme saa tuotteita riittävästi markkinoille, kohtahan täällä syödään puolalaista luomua. Etenkin kasvisjuures- ja lihapuolella on jo kiire, Leppänen toteaa. – Asenteesta se on kiinni. Ei Suomella mene välttämättä kovin pitkään saavuttaa luomussa eurooppalainen taso. Se tarkoittaa sitä, että nyt pitää laittaa pyörät pyörimään, Hautala tiivistää. • Petri Hautalalla on vankka tuntemus verkostojen johtamisesta. Tanskassa karttunutta tietotaitoa luomusta hän pystyy nyt hyödyntämään Suomen markkinoilla. Sinustako Luomulähettiläs™? Luomulähettiläiden verkoston rakentaminen on alkanut Suomessa. Pilottina viime syksynä alkanut projekti on vakiinnuttamassa toimintaansa. Suomen Luomutukku Oy:n toimitusjohtaja Petri Hautalan mukaan luomulähettiläitä toimii jo aktiivisesti muutamassa maakunnassa. – Pohjois-Karjalassa, Varsinais-Suomessa ja Hämeessä meillä on jo toimijoita. Nyt tarvittaisiin luomulähettiläitä erityisesti Pohjanmaalle, Satakuntaan sekä Etelä- ja Pohjois-Savoon, Hautala kertoo. Kiinnostaisiko sinua ryhtyä luomulähettilääksi? Jos työskentelet luomun parissa tai sinulla on tietotaitoa siitä ja jos sinulla on tuntemusta ja kiinnostusta alueesi luomukenttään, voit olla Suomen Luomutukun etsimä henkilö. – Halukkaat voivat ottaa yhteyttä suoraan minuun, Hautala sanoo. Yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.suomenluomutukku.fi Luomulehti 4/2011 23 Teksti ja kuvat: Visa Vilkuna Viimeisiä perunoita istutettiin samaan aikaan, kun toisella laidalla lohkoa perunassa oli liki puolimetrinen varsi. Ensimmäiset varhaisperunat lähtivät tilamyymälästä lähialueen herkkusuiden juhannuspöytiin. Ali-Alhan tilalla monipuolisuus on kunniassa Karjalohjan Tallaassa sijaitseva Ali-Alhan luomutila on alueelle tyypillinen kasvinviljelytila, jonka tulonmuodostuksesta härkäpavulla, viljoilla ja rypsillä on suurin merkitys. Tunnetuksi tilan tekee kuitenkin sen runsas ja monipuolinen marjatarjonta. – Valmistuin Mustialasta agrologiksi aikuisiässä vuonna 1991. Tilan tulevaisuus pyöri mielessäni ja niinpä istutin ensimmäiset luomumansikat samana kesänä isältäni vuokraamallani lohkolle. Kun sukupolvenvaihdos vuonna 1995 tehtiin, siirsin kaikki tilan pellot luomuun, Kirsi Ali-Alha sanoo ja tunnustaa päätöksen olleen erinomainen. Mansikat menevät lähialueen ja pääkaupunkiseudun kuluttajille suoramyyntinä. Vuosi vuodelta asiakkaiden halukkuus itsepoimintaan on heikentynyt. 24 Luomulehti 4/2011 Kirsi Ali-Alhan mukaan ihmisten kontakti luontoon ja ruuan lähteille heikkenee kaiken aikaa. Tämän kehityksen pysäyttämiseksi kannattaisi tehdä jotakin. Mansikanviljelijä tarvitsee tietoa Ali-Alhan tilalla on vuokramaineen viljelyksessä toista sataa hehtaaria. Kymmenkunta hehtaaria keinokastelussa olevia Lohjanjärven rantalohkoja on puutarhakierrossa. Puutarhapuolen ykköskasvia, mansikkaa kasvatetaan kolmen hehtaarin alalla. Lajikkeista ykkönen on Polka, mutta myös Bountyä ja Jonsokia on viljelty menestyksekkäästi. – Huolellisesti kompostilla, karjanlannalla ja mahdollisesti luujauholla höystettyä maata ei tarvitse kolmen neljän vuoden kierron aikana lannoittaa. Keväisen kuivien lehtien harjauksen ja imuroinnin lisäksi mansikkamaalla tarvitaan kesän mittaan yhdestä kahteen rikkakasvikitkentää, kuvaa Ali-Alha. Kaikki mansikkalajikkeet eivät sovellu luomuun ja myös maalaji asettaa omat vaatimuksensa. Muovitettuun harjuun kesäkuussa siksakkin kahteen riviin istutettujen taimirivin väliin tulee tihkukasteluletku. Riviväli sovitetaan siten, että nurmelle kylvetyt rivivälit voidaan leikata 70-senttisellä ajoleikkurilla. – Kaipaisin enemmän tietaan poikkeuksetta toa luomuviljelystä, jotta viherlannoitteeksi. Liity Luomuliiton perustamalle sähköpostilistal– Valitsin viljelyä viljelijän ei tarvitsisi tehdä le keskustelemaan luomumansikan tuotannosta: http://groups.google.com/group/luomumansikka usein kalliiksi tulevia kokeialoittaessani luomuvilluja omilla lohkoillaan. Kesjelyn sen haastavuuden kustelut toisten viljelijöija ympäristöystävälliden kanssa, retkeilyt ja tutustumismat- kin valkuaiskasvien kysyntä on viime ai- syyden vuoksi. Luomuhan vaatii enemkat maailmalle ovat toki oivia tiedon läh- koina ollut ilahduttavan vilkasta. män käsityötä kuin kemikaaleihin tukeuteitä, toteaa Ali-Alha. tuva tavanomainen viljely. Mutta onnisKasvukunto kunniaan tuessaan luomu antaa hyvän sadon lisäksi Tietynlaista Kirsi Ali-Alha toteaa peltojen pitkäaikai- mieltä nostattavan onnistumisen tunteen, sopimusviljelyä kuluttajille sen kasvukunnon olevan luomuviljelyn tilittää Ali-Alhan Kirsi-isäntä lopuksi. • Mansikan lisäksi Ali-Alhan puutarhavil- perusta. Ensinnäkin happamuus on nujelyssä on Öjebyn- ja Mortti-mustahe- jerrettava ja pH saatava 6,5 tasoon. Etenrukkaa. Herukkapensaat leikataan huh- kin puutarhaviljelyssä kasvukerrokseen Napakka vihreä itu kestää istutuksen tikuussa, jolloin Öjebyn lamoavat oksat on kyettävä lataamaan useamman vuoja antaa perunalle lentävän lähdön. poistetaan. Pystykasvuisen Mortin leik- den ravinnetarve kierrossa oleille kaskauksessa voidaan paremmin soveltaa veille. Karjanlanta, komposti ja viherlan1/3 sääntöä. noitus ovat tilan avaimet kannattavaan Muskoka-vadelmaa viljellään noin luomuviljelyyn. puolen hehtaarin alalla. Saskatooniakin Ali-Alhan tilan peltojen viljelykierto on ollut viljelyssä muutaman vuoden viisivuotinen, missä viljan jälkeen tuajan. Kaikki marjat menevät sekä itsepoi- lee härkäpapu. Tätä seuraa rypsi, jonka mintana että laatikkomyyntinä suoraan jälkeen on vuorossa pari apilanurmitilalta kuluttajien säilöntään. vuotta. Nurmien ensimmäinen sato – Olen pyrkinyt siihen, että kuluttajat korjataan yleensä naapuritilojen karhakisivat tuotteet suoraan tilaltamme. janrehuksi, mutta toinen sato murskaMansikka-aikaan hernettä ja aikaista Timo-perunaa menee oheistuotteena muTouko-kesäkuun vaihteessa mansikka kavasti. Mutta syksyn saapuessa ja mökkukkii komeasti, näyttää Kirsi Ali-Alha. kisesongin hiipuessa esimerkiksi luumujen ja maissin markkinoinnissa on joskus ollut hankaluuksia. Olenkin pyrkinyt tekemään marjasesongin ulkopuolisista kasveista tietynlaista sopimusviljelyä kuluttajien kanssa, jotta he muistaisivat että luomutilalta saa tuotteita heinäkuun jälkeenkin, Kirsi Ali-Alha kertoo. Vilja, härkäpapu ja rypsi menevät kulutukseen useamman väylän kautta. Melkoinen osa viljasta jauhetaan ja kuoritaan Mustion myllyssä Ali-Alhan omaan tilamyyntiin. Loppu peltojen sadosta menee lähialueen luomutilojen tarpeisiin. EtenKivenkeruuta Lohjanjärveen viettävillä pelloilla riittää ja niinpä kivirauniotkin ovat massiivisia. Luomulehti 4/2011 25 ■ ■ U lko m a i lta Teksti: Marika Auersalmi Kuvat: Tomi Auersalmi Tässä yhdistyy tyylikkäällä tavalla ravintolan brändityö sekä asiakkaalle tarjottava elämys – kahviannoksen viehättävä esillepano. Kokonainen luomuelämys Alpeilla Itävallassa luomun yli 10 % osuus viljelyalasta tulee esiin paikallisissa ruokakaupoissa monipuolisina luomutuotteina. Kaupan valikoimien lisäksi luomu näkyy myös hotelli- ja ravintola-alan palveluissa. BioFach -messumatkan päätteeksi tutustuimme Itävallan Salzburgin ympäristöön. Oli hieno nähdä, mihin yhteistyöllä on päästy. K ymmenen kilometrin päässä Salzburgin keskustasta on pieni, 700 asukkaan kylä St. Jacob am Thurm. Ravintola Gasthaus Schützenwirtin on rakennettu vuonna 2006 samaan aikaan vieressä olevan kulttuurikeskuksen kanssa. Kaikki ravintolan käyttämät raaka-aineet ovat luomua. Suurin osa perusraaka-aineista tulee sopimustuottajilta. Tervetuloa lihansyöjät ja porkkananpurijat, sillä listalla on monipuolinen valikoima vasikanleikkeestä tai maksapyörykkäkeitosta vegaaneillekin maistuviin kasvisannoksiin. Lienee sanomattakin selvää, että lista noudattaa vuodenaikoja. 26 Luomulehti 4/2011 Parhaiten se näkyy käytettävien kasvisten osalta. Talvella tarjoillaan ruokaisia patoja, kesällä kevyempiä ja nopeammin valmistuvia ruokia. Ravintolalle valmistettava biodynaaminen nimikkoluomuolut voitti pienpanimoiden sarjan vuonna 2009. Viinilistalla on vain luomuja Demeter-viinejä. Eniten tilaa on saanut itävaltalaiset viinit, mutta osansa on muillekin. Vakioviinien lisäksi tarjolla on pienempien tilojen harvinaisuuksia ja uusien tilojen kokeilevaa tuotantoa. Viiniharrastajalle pelkästään viinilista riittäisi syyksi poiketa! Ruokaa odotellessamme pöytään tuo- tiin itse leivottua leipää höyryävän kuumana kolmen eri maustevoin kera. Luomuvasikanleike oli suuren suuri, lähes lautasen kokoinen. Naudanmaksapalleroita sisältänyt keitto oli erinomaista. Jälkiruuaksi tilattu perinteinen omenatorttu tarjoiltiin itse tehdyn vaniljajäätelön kera. Laskuun sisältyi lisäksi oluet, viini, alkoholiton juoma kuskille ja yksi capuccino. Kaikki yhteensä 45,20 €. Ravintolan sivut löytyvät osoitteesta www.gasthaus-schuetzenwirt.at. Ota taksi tai navigaattori, sillä ihan heti ei arvaisi, että kylään käännytään tunkion vierestä ja ravintolaan käännytään kirkon portailta. 100 % luomuaamiainen Alppialueet elävät turisteista, talvella laskettelijoista ja kesällä retkeilijöistä. Russbach on yksi lukuisista laskettelu- paan keskittyneen keskuksista 60 kilonaistenlehden kera. metrin päässä Salzburgista. Rinteet nouTervetuliaissuklaa sevat 1600 metriin ja oli tietenkin luoyhdellä lipulla voi tamua samoin koko voittaa kuusi lasketteminibaarin sisältö. lukeskusta, yhteensä Kylpyhuoneessa saippua ja suihku130 kilometriä rinteitä ja latuja. Me yögeeli oli sertifioitua vyimme BioHotelsluonnonkosmetiikkaa ja siivousaineet ketjuun kuuluvassa ympäristömerkithotellissa, jolla oli myös BioParadis-pertyjä. honen seinällään. Henkilökunta Alpenhotel Garni ei korostanut luoRussbacher Hof on mua, mutta innostui heti asiasta jutel15 huoneen hotelli, jossa tarjoillaan 100 % taessa. Heille luoluomuaamiainen ja ilmuaamiaisen tartapäivällä kahvia tai Luomuvasikanleike, olkaa hyvä! joaminen oli tapa teetä itse leivotun kaerottua. Saadut pakun tai piirakan kera. lautteet ovat kanLeivonnaiset tehdään tietenkin luo- nustaneet jatkamaan, siten ajatukset muraaka-aineista. Esimerkiksi luomu- kestävän kehityksen mukaisista ratkaimunat tulevat oman kylän tuottajalta. suista olivat kehittyneet vähitellen. SeuPyydä henkilökuntaa näyttämään tila raavaksi suunnitelmissa on aurinkovastaanoton ikkunasta! energian hyödyntäminen. Helmikuun Huoneessa oli lukemista paikallisen lopulla aurinko lämmittikin niin, että illuomulehden ja kestävään elämänta- tapäivän kahvihetken saattoi viettää te- Valoisa tila houkuttelee istahtamaan terassille. BioParadies ■ ja BioHotels ■ matkailijan apuna Salzburgin alueen ravintoloiden luomutarjonta löytyy seuraamalla perhosia. Eriväriset perhoset kertovat luomuraaka-aineiden määrästä samaan tapaan kuin meillä Portaat luomuun. Luomun lisäksi korostetaan paikallisia luomutuotteita, jolloin perinnetuotteista makkarat, pateet ja hillot ovat hyvin esillä esimerkiksi luomuaamiaisella. BioParadies on osittain EU-rahoituksella toteutettu hanke, jossa kootaan palveluntarjoajat yhteiselle nettisivulle ja hoidetaan tiedotusta yhteisesti. Katso lisää sivulta http://bioparadies.salzburgerland.com/ BioHotels on yksityisten luomua ja kestävää kehitystä painottavien hotellien vuonna 2001 perustettu markkinointiyhteenliittymä. Säännöt on muokattu yhdessä kansallisen luomuvalvontajärjestön kanssa. Hotellien tarjoaman ruuan tulee olla pääosin luomua. Vuosien varrella hotellit ovat kehittäneet myös muilta osin palvelujaan tai rakenneratkaisujaan kestävämmäksi. Esimerkiksi aurinkopaneelit ja tarkasti hoidettu kierrätys sekä luonnonmateriaalit huoneissa ja rakenteissa ovat yhä yleisempiä. Hotelleja löytyy pienistä perhemajataloista isoihin kylpylöihin Italiassa, Itävallassa, Ranskassa ja Saksassa. Tutustu tarkemmin osoitteessa www.biohotels.info. • rassilla laskettelurinteen taakse laskevaa aurinkoa katsellen. Tuomisia Suomeen? Mitään ihmeellistä Itävallan esimerkkien toiminnassa ei ollut. Meillä Portaat luomuun -ohjelma toimii kuten BioParadies luokittelemalla palvelun tarjoajia. Ravintolat yksin tai yhdessä Portaat luomuun -ohjelman toteuttajien kanssa voivat toteuttaa erilaisia tiedotustilaisuuksia tai tapahtumia tuoden tarjontaansa esiin. Meillä hotelleille on valmis ympäristöohjelma Ympäristömerkinnän avulla. Kriteereissä olevaa luomutarjontaa voi tuoda esiin muiden kestävien ratkaisujen ohella. Suurin haaste on luomutuotteiden saatavuudessa. Ravintolan tarjonnassa luomun osuuden noustessa on oltava varmat toimittajat tarvittaville raaka-aineille. Se alkaa yhteistyöstä. Sitä tuskin voi korostaa liikaa. • Kirjoittaja toimii erilaisissa luomun menekinedistämistehtävissä. Luomulehti 4/2011 27 Kokemusten vaihtoa ja keskustelua Teksti ja kuvat: Visa Vilkuna MTK:n Luomuvaliokunnan puheenjohtajana toimiva Arto Hanelius on iloinen luomuviljelijöiden kesken virinneestä yhteistyöstä. Mainioita esimerkkejä löytyy niin markkinoinnin kuin tietotaidon vaihdonkin osalta. T uusulan Jäniksenlinnassa reilun sadan hehtaarin luomutilaa 11 vuotta pyörittänyt Hanelius hyppäsi luomuun rakennusyrittäjän paikalta. Hänen isänsä kehotti laskemaan huolellisesti, ennen kuin luomusopimusta kannattaisi tehdä. Sen hetkinen luomuviljan hinta koko lailla korkealla tasolla, minkä takia Arto Haneliuksen kannattavuuslaskelmat olivat nopeasti tehty. Toisaalta Haneliuksen tilan peltokuviot ovat pieniä ja maalajeiltaan vaihtelevia, mikä olisi selkeä miinus tehotuotannossa. Trendiä vai aatetta Arto Haneliuksen pellon läpi vedetty viemärilinja teetti työtä. Pitkällisen kädenväännön jälkeen ojan urakoinut yritys suostui käsittelemään maamassat Arton edellyttämällä tavalla. 28 Luomulehti 4/2011 Arto Hanelius näkee nykyiseen luomun kysynnän viriämiseen useampiakin syitä. Se kannattaa jättää vähäiselle pohdinnalle, kenen ansiota luomun kasvava kysyntä on – työtä ovat tottakai tehneet kaikki alan ympärillä vuosia touhunneet ihmiset. – Luonnollisesti melkoinen osa kuluttajista hankkii luomua sen eettisyyden, puhtauden ja maun perusteella. Mutta joukossa on ihmisiä, jotka hankkivat luomuelintarvikkeita niiden trendikkyyden takia. Viljelijän ei kannata kovasti miettiä, mikä on luomun suosion perimmäinen syy. Mutta se kannattaa muistaa, että kuluttajille on viestittävä luomusta koko ajan ja mahdollisimman monipuolisesti, pohtii Arto Hanelius. Onneksi kotimaiset tuottajat ovat kyenneet melko mukavasti vastaamaan luomun kysynnän kasvuun. Nyt on taottava, kun rauta on kuumaa, sillä kovin niukan tarjonnan aikana kuluttajien into laantuu. Toisaalta ylituotantoonkaan ei ole varaa, sillä se tietäisi väistämättä hinnan rajuakin laskua. Haneliuksen mukaan pienoinen puute luomusta pitää tuottajahinnan kannattavalla tasolla. Kovin mittavaan tuontiluomun rynnistykseen Hanelius ei usko, vaikka kotoisista luomutuotteista niukkuutta olisikin. Lähiruoka on mainio asia, mutta sitä ei saisi mennä säännöillä ja pykälillä liiaksi kahlitsemaan. – Mistä tahansa asiasta voidaan hallinnollisilla päätöksillä tehdä niin vaikea ja hankala, kuin halutaan. Tuskinpa kuluttajatkaan siitä ilahtuisivat, jos lähiruokakin sertifioitaisiin tiukkoihin pykäliin. Pian voitaisiin huomata, että tämä tomaatti tai lihapala ei olekaan enää lähiruokaa, sillä se on tuotu kilometrin verran liian kaukaa, varoittaa Hanelius. Osaamisen kehittämistä tarvitaan Luomuviljelijöiden ammattitaidon ylläpitäminen ja parantaminen ovat tulevaisuuden haasteiden kärjessä. Onneksi maassamme on vireillä hankkeita, joissa muun muassa verkko-opiskelulla on mahdollista saada arvokasta tietoa. Viljelijöiden ja neuvojien koulutukseen olisi saatava nykymallin hankkeita pysyvämpi ratkaisu, jolloin alan ammattilaiset voisivat keskittyä luomun eteenpäin viemiseen. Nyt aikaa kuluu liikaa myös byrokratian vaatiman paperisodan pyörittämiseen. – Määräaikaiset hankkeet ovat tuoneet luomualalle paljon hyvää, mutta melko usein hankkeen loputtua toiminta on tyssännyt nopeasti. Markkinoilta ei ole saatu houkuteltua voimia mukaan jatkamaan tarpeelliseksi tunnustettua hanketta. Tähän asiaan olisi paneuduttava huolellisemmin, jolloin hankerahoitus olisi eräänlaista starttirahan omaista tu- kea, jolla toiminta saataisiin jatkossa pyörimään markkinavoimien ja yksityisellä rahoituksella, miettii Arto Hanelius. Luomututkimuksen alasajo on heikentänyt myös maassamme tehtävää kasvinjalostusta. Kaikki tavanomaisessa viljelyssä hyvin menestyvät lajikkeet kun eivät välttämättä sovi luomuviljelyyn. Suomen ankaran ilmaston ja lyhyen kasvukauden takia eteläisemmässä Euroopassa tehtävän jalostustyön tuloksia ei pystytä läheskään aina hyödyntämään. Myös kotieläinpuolelle kaivataan kipeästi tutkimustietoa neuvonnan pohjaksi. Kotieläinten jalostustyötä olisi kehitettävä nimenomaan ”lähirehua” paremmin hyödyntävien eläinten saamiseksi. Organisaatioissa hyvää kehitystä – Viljelijöiden välinen yhteistyö ja erilaisten tuotanto- ja hankintarenkaiden yleistyminen on osoitus luomuviljelijöiden talousosaamisen parantumisesta. Suurempia määriä ostettaessa ja myytäessä kauppakumppanin kanssa on huomattavasti helpompi neuvotella, kun pelkästään oman tilan tuotteiden kanssa toimittaessa, sanoo Arto Hanelius tyytyväisenä. MTK:n Luomuvaliokunnan ja Luomuliiton yhteistyö on mukavassa vauhdissa. Ollilan brändityöryhmän linjaukset otettiin MTK:n päässäkin tosissaan. Luomu on erittäin merkittävä mahdollisuus Suomelle, kunhan sitä osataan yhteistuumin viedä eteenpäin. Pro Luomun perustaminen oli yksi virstanpylväs kehityksessä. Ongelmat on tunnistettu ja nyt niiden ratkomiseen voidaan ryhtyä toden teolla. – Yhteistyö kaikissa muodoissaan on kannattavaa. Avoin ja rehti vuorovaikutus vie omaa bisnestä ja koko alaa eteenpäin. Luomuviljelijän ei tosiaankaan kannata puurtaa yksin, neuvoo Hanelius. • Luomutuen kehittäminen MTK:n luomuvaliokunta asettui Luomuliiton luomutukitavoitteiden taakse heinäkuussa pitämässään kesäkokouksessa. Luomuliiton tavoitteet pohjautuvat Luomuliiton marraskuussa 2010 valmistuneeseen ympäristöstrategiaan ja tähtäävät luomualan kaksinkertaistamiseen vuoteen 2020 mennessä. 2012 – 2013 1. Luomutuen korotus – laskentaperusteiden päivityksen avulla 74 euron korotus, jolla tuki saadaan Liettuan tasolle – 50 euron kannustava osuus tilatukiasetuksen 68 artiklaan perustuen. 2014 – 2020 1. Ympäristötukijärjestelmän yksinkertaistaminen – luomutuki irralliseksi muusta ympäristötuesta – luomutuen ehdoksi tuotantoehtojen noudattaminen – hehtaarikohtainen tukikatto pois ympäristötuesta – porrastettu luomutuki eri kasviryhmille. Puutarhakasveille, perunallle ja öljy- valkuaiskasveille korotettu luomutuki. 2. Investointituki luomuun – korotettu investointituki uusiin kotieläinrakennuksiin sekä vanhojen kotieläinrakennusten muuttamiseksi luomusäädöksiä vastaaviksi – korotettu investointituki luomukasvihuoneinvestointeihin – kokorajoitus pois luomuinvestointien ehdoista Jukka Lassila Härkäpapu on kasvanut kuluvan kesän lämmössä hyvin. Hieman suuremmalla sadannalla sato olisi ollut vieläkin parempi. Luomulehti 4/2011 29 perheitä, jotka ovat olleet iloisia kun kaupassa on tilaa liikkua, Piippo sanoo. stamalle sähty Luomuliiton peru lii , ias pp au uk om Lu toa Luomussa muun muassa tie mukaupat lo Tu . lle ta lis sti po kö oup/luo roups.google.com/gr viikosta. http://g ”Tuottajat, tarjotkaa tuotteita rohkeasti!” Aluksi Piipon suunnitelmana oli ottaa Varikon liikkeeseen myyntiin ainoastaan kotimaisia elintarvikkeita ja pitää pääpaino lähiseutujen luomutilojen tarjonnassa. Piippo kertoo joutuneensa joustamaan hieman alkuperäisestä ideastaan saatuaan paljon toiveita siitä, että molemmissa kaupoissa olisi sama valikoima. Näin ollen esimerkiksi luomukasviksia ja -hedelmiä saa myös uudesta kaupasta, vaikkeivät kaikki niistä olekaan kotimaisia. – Olen huomannut, että viljaa on helppo saada läheltä luomuna. Suosin lähituottajia niin paljon kun vain pystyn, senkin takia, että tuotteiden kuljettaminen aiheuttaa usein isoja lisäkustannuksia. En kuitenkaan tee valintaa pelkän sijainnin perusteella, vaan valitsen sen tuotteen, joka on paras laadultaan, Piippo pohtii. Yhteistyö tuottajien kanssa sujuu kauppiaan mukaan pääasiassa varsin hyvin. Hän haaveilee kuitenkin vielä paremmista väylistä tavoittaa luomutuottajia, etenkin lähiseuduilta. Piippo toivookin, että tuottajat tarjoaisivat omia tuotteitaan rohkeasti myyntiin kaupalle, sillä luomutilallisten löytäminen ei ole aina helppoa. Monet läheltä tulevat tuotteet ovat nousseet asiakkaiden suosikeiksi. Esimerkiksi Voi hyvin -hunaja Korpilahdelta ja Boris-maitohappobakteerijuoma Hirvensalmelta. Vaikka luomutuotteet kasvattavat suo- isot marketit ovat ottaneet tarjontaansa yhä enemmän luomutuotteita, olen kuitenkin huomannut sen, että isot ketjut vievät välillä luomutuotteet pienten kauppojen edestä. Etenkin pienten tuottajien kohdalla kysyntä tuotteille voi olla paljon kovempaa kuin tarjonta, joten kaikki tuotteet saattavat mennä kerralla isolle ketjulle, ja jonot ovat kohtuuttomat, Piippo harmittelee. Elintarvikkeiden alkuperä kiinnostaa Piipon kokemuksen mukaan ihmiset ovat yhä kiinnostuneempia siitä, mitä he syövät ja mikä on elintarvikkeiden alkuperä. Myös erilaiset ruokakohut ovat saaneet ihmiKun käyn katsomassa luomuset epäluuloisiksi. Piippo käykin tiloja, tiedän miten esimerkiksi vierailemassa niillä luomutiloilla, kanat voivat ja mitä ne syövät. joista Katriinan Kaupan tuotteet tulevat. Näin hän voi seistä tuotteiden takana, ja kertoa asiaksiotaan ja Jyväskylän alueellekin on suun- kaille ruuan alkuperästä. Katriinan Kaunitteilla lukuisia uusia luomukauppoja, ei passa työskentelee kaikkiaan kymmenisen henkeä, jotka kaikki testaavat myynkilpailu pelota Piippoa. – Olen jo pitkään toivonut, että kaikki tiin tulevat tuotteet. – Kun käyn katsomassa luomutiloja, kaupat olisivat luomukauppoja. Nyt kun tiedän miten esimerkiksi kanat voivat ja mitä ne syövät. Meillä on myynnissä esiKatriinan Kaupassa vallitsee kyläkauppamainen tunnelma, merkiksi Kuorttisen luomukananmunia, ja esimerkiksi luomukananmunat myydään irtona kuten ennen vanhaan. jotka myydään irtona kuten ennen vanKuvassa yrittäjä Virpi Piippo (oik.) yhdessä Terhi Pylväisen kanssa. haan. Tilan kanat syövät hyvää ravintoa ja elelevät vapaasti, Piippo hymyilee. Piippo kertoo, että ihmiset ostavat luomuna etenkin peruselintarvikkeita. Suosituiksi tuotteiksi ovat nousseet kananmunien lisäksi raakamaito, kasvikset ja hedelmät. Yrittäjä on huomannut, että vähähiilihydraattisen ruokavalion suosio kasvaa jatkuvasti. Tämä heijastuu myös viljatuotteiden myyntiin, joka on Katriinan Kaupan toiminnan aikana laskenut. Näin olleen viljatuotteet on keskitetty keskustan kaupalta Varikolle, jossa niitä menee enemmän. Yrittäjyys on Piipon mukaan vaatinut niin harrastuneisuutta, stressinsietokykyä kuin kärsivällisyyttäkin. Tärkeäksi Piippo nostaa myös uskon omaan asiaansa. Monet tuttavat ovat kummastelleet, kuinka Piippo pystyy löytämään kaupan valikoimaan jatkuvasti uusia tuotteita. Hän on kuitenkin ollut kiinnostunut luomutuotteista koko ikänsä, joten tietää mitä hakee. – Olen tehnyt joidenkin tuotteiden kanssa ensin myös tappiota. Esimerkiksi raakamaitoa meni aluksi hävikkiin, mutta nyt se myydään loppuun muutamassa tunnissa. Uskoin tuotteeseen, ja tiesin että se muodostuu suosituksi, Piippo pohtii. • » Katriinan Kaupan 400 neliömetrin liiketilasta puolet on varattu elintarvikkeille. Teksti ja kuvat: Minna Keränen Katriinan Kauppa otti harkitun laajennusaskeleen Kaksi vuotta sitten Virpi Piippo perusti kyläkauppamaisen Katriinan Kaupan Jyväskylän Kirkkopuiston laidalle. Muutaman kuukauden toimittuaan kauppa laajensi tilansa myös viereiseen liikehuoneistoon. Tänä kesänä Katriinan Kauppa avasi ovensa myös Jyväskylän Seppälänkankaalla, jossa on väljemmät tilat. Virpi Piipon tytär Katriina Piippo puolestaan perusti äitinsä innoittamana hiljattain Katriinan Kaupan myös Seinäjoelle. E kologisuus ja hyvinvointi ovat Katriinan Kaupassa kokonaisvaltaisesti läsnä. Yrittäjä toivookin, että kauppa olisi kävijöilleen myös elämys. – Seppälänkankaalla 400-neliömetrisestä Varikko-liiketilasta puolet on varattu elintarvikkeille. Rakennus on vanha armeijan talo, 30-luvulla rakennettu suojelukohde, kertoo Virpi Piippo. 30 Luomulehti 4/2011 Sisustukset heijastelevat suomalaista luontoa, ja Varikon kaupassa tunnelmaa luovat sekä Piipon kotipihan vanha pihlaja että muutama koivupuu. Liikkeen seiniä koristavat sadat luontoaiheiset valokuvat. Katriinan Kauppa suosii luomua, lähituotantoa ja ekologisuutta. Virpi Piippo kertoo, että idea kaupan perustamiseen syntyi halusta tarjota terveellistä ruokaa ja edistää sekä luonnon että maapallon hyvinvointia. Ekologisuus on Piipolle elämäntapa, joten kaupan perustaminen tuntui luontevalta. Katriinan kaupassa on myynnissä elintarvikkeiden lisäksi esimerkiksi kierrätyssisustustuotteita, retrovaatteita ja ekologisia pesuaineita. Syksyllä Varikon kauppaan avautuu pieni terveyspiste, joka tarjoaa maksuttomia verenpaine-, verensokeri- sekä hemoglobiinimittauksia. – Keskustan ja Varikon kauppojen asiakasryhmät ovat melko erilaiset. Keskustassa käy paljon nuoria, opiskelijoita ja autottomia asiakkaita. Varikon liike puolestaan on houkuttanut paljon lapsi- Luomulehti 4/2011 31 Teksti: Aurora Rämö Kuvat: Makulaku Oy Luomulakua suomalaisillekin kaupan hyllyille Porvoolainen karkkitehdas Makulaku päätti panostaa luomuun jo yli kymmenen vuotta sitten. Aluksi kauppa keskittyi ulkomaille, mutta pikkuhiljaa hyllyn välit ovat auenneet kotimaassakin. U – Varastotila alkoi käydä ahtaaksi, toiudenkarhea rakennus kohoaa vanhemman takana. Makeisvalmistaja mitusjohtaja Gina Jussila sanoo. Makulaku Oy:n tehdaslaajennus on harjakorkeudessaan. Kokonaan, linjastoi- Asiakaspalautteesta idea neen ja varastoineen, se on valmis vii- Tuotevalikoimaan kuuluvat kaikki pemeistään ensi vuonna. Lisätilalle on tar- rinteiset suomalaiset lakut raitamatoista vetta, sillä porvoolainen perheyritys on kierrelakritsaan, mutta Makulakulla on kasvanut neljätoistavuotisen taipaleensa erikoisuutensa. Osa hyllyjen kuormasta on luomutäytelakritsaa. Vetonaulaa aletaikana huimasti. tiin kehitellä jo vuonna 1997, aikana, jolAlkuvuosina, 90-luvun loloin pulla, Makulakun tehtaassa valmistui 70 000 kiloa lakritsaa vuodessa. Nyt luku on 1,5 miljoonaa. Se on yli kaksikymmenkerMakulakun tainen määrä. Luomutäytelakr itsat saivat Vuoden Luomut uote 2011 -kilpailun kunnia maininnan. luomutuotteet olivat peruskuluttajalle pääraaka-aine, Makulakun Jussila sanoo. vieläkin tuntemattomampi uutuus kuin Natural Sweetiksi nimettyä pioneerinykyään. tuote tuli suomalaisiin kauppoihin tänä Ajatus lähti silti nimenomaan asia- kesänä. Sitä ennen markkinat ovat olkaspalautteesta. leet enimmäkseen ulLuonnonmukaikomailla. Noin puolet sille makeisille liikevaihdosta saadaan Syntyi maailman olisi kuulemma tikansainvälisestä kauensimmäinen luomulausta. Pienyritys pasta. Makulakua vietäytelakritsa. otti riskin. dään viiteentoista Eu– Luomulakritroopan maahan ja lisan tekeminen on säksi Uuteen-Seelantiin, hankalaa. Se maksaa puolestatoista kol- Australiaan, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. meen kertaa enemmän kuin tavallisen laEuroopan komission mukaan vuonna kun valmistaminen. Raaka-aineita on vai- 2008 kolmannes Euroopan luomutuotteikeaa löytää ja reseptin sekoitussuhteiden den liikevaihdosta syntyi Saksassa. Yksistään Berliinissä on kymmeniä luomuun etsiminen kestää, Jussila listaa. Luomuraaka-aineet myös kovettuvat erikoistuneita supermarketteja. Myös eri tavalla kuin tavallisen lakritsan val- luomutäytelakritsa on otettu erityisesti mistusaineet. Reseptejä ja valmistaus- Saksassa innokkaasti vastaan. tapoja kokeiltiin pitkään. Apuna käytetPuhtaisiin raaka-aineisiin keskittyneitä tiin Viikki Food Centeriä, joka on elin- kauppoja perustetaan jatkuvasti enemtarviketuotantoa palveleva tutkimuslai- män ja enemmän. Pääkaupunkiseudulta tos. Sekoitettiin, testattiin, erehdyttiin ja löytyy tarjontaa jo muutaman ketjun verran. Makulakun luomulakritsa on myynturhauduttiin. Sitten onnistuttiin. Syntyi maailman nissä monessa niistä. ensimmäinen luomutäytelakritsa, kol– Lähdemme liikkeelle omalla bränmella eri täytteellä. Ne eivät sisällä lain- dillä pikkuhiljaa laajemmin. Tavoitteekaan liivatetta, mikä on harvinaista luo- namme on kasvattaa tuotteittemme tunmukarkeillekin. Tänä vuonna uurastus nettuutta niin kotimaassa kuin kansainväpalkittiin Luomuliiton Vuoden luomu- lisesti, Jussila sanoo. tuote -kunniamaininnalla. Se on tietenkin ymmärrettävä suunta liiketoiminnalle. Mutta miksi luomu noin Suunta on selvä yleensäkään? Uskooko Makulaku mark– Jo pelkästään kaikkien raaka-ainei- kinoiden kasvavan saksalaiselle tasolle? den hankinta Suomesta on mahdotonta. – Tarkoituksemme on tehdä hyvää laTäällä luomupeltoalat ovat sen verran pie- kun muodossa. Ekologisuus kiinnostaa koniä, että osa aineksista on pakko tuoda ul- koajan enemmän ja ihmiset löytävät tuotkomailta. Vehnäjauho on kuitenkin palki- teet varmasti. Se on vain ajan kysymys. • tussa lakussa aina suomalaista ja sehän on » 32 Luomulehti 4/2011 Grinstad ja Tenho timoteit • Inkeri nurminata Bjursele puna-apila • Kaikki luomuseokset Aino kevätvehnä • Peppi Kaura Einari, Jyvä, Artturi ja Pilvi ohrat Kivijärven pakkaamo Evijärvi • Puh. 0400 663 442 www.kivijarvenpakkaamo.net ! us Kysy tarjo jps-mainos.fi Voittajatuotteet eivät sisällä lainkaan liivatetta, mikä on harvinaista luomukarkeillekin. www.peltosiemen.fi Ykköslajikkeet myös luomuna Luomulehti 4/2011 33 Teksti: Eiren Tuusjärvi Kuvat: Valokuvaamo Irma Gröndahl Luomulla kuluttajan ostoskoriin Millä tavoin hyödyn parhaiten luomumerkistä? Miten luomu vaikuttaa omaan brändiini? Miten luomu näkyy oman yritykseni ja tuotteeni viestinnässä, verkkosivuilla, pakkauksessa, asiakaspalvelussa ja palveluympäristössä? V iime aikoina luomualalla on paljon mietitty luomumerkkiä ja luomun markkinointia. Kuluttajan luomuun liittämät merkitykset ja luomun menestys kiinnostaa yrittäjiä. Vielä keskeisempi kysymys yrittäjän arjessa on se, miten luomu auttaa oman brändini kuluttajan ostoskoriin. Miten saan viestini vahvemmaksi luomun avulla? Oma brändi luomuna Luomu ei ole brändi, joka sellaisenaan edustaa jotakin tiettyä tuotetta. Se voidaan nähdä hyötybrändinä, joka liitetään omaan tuotteeseen. Luomu kertoo siitä, millä tavoin tuote on tuotettu ja sillä tavoin ominaisuuksista, hyödyistä ja arvoista, joita tuote edustaa. Jokainen brändi, johon luomumerkki liitetään, on oma persoonallinen kokonaisuutensa. Juuri sen pitäisi olla yrittäjän varsinainen kiinnostuksen kohde. Reilun kaupan merkki on toinen esimerkki hyötybrändistä. Reilun kaupan merkillä varustetun tuotteen valmistaja ei todennäköisesti mieti, miten markkinoisi juuri Reilun kaupan tuotteita kauppaan – siitä kysymyksestä on kiinnostunut erityisesti Reilun kaupan sertifioinnista vastaava organisaatio – vaan ennemminkin sitä, miten Reilun kaupan merkki vaikuttaa omiin tuotteisiin. Kun Reilun kaupan tuotteet menestyvät, menestyy oma merkkikin parhaiten ja päinvastoin. Sama pätee myös luomuun. Luomu näkyi BioFach-messuilla, mutta oma brändi näkyi lähes poikkeuksetta korostetummin ja jokainen omalla tavallaan. Lisäksi 34 Luomulehti 4/2011 eri tavalla, ja ta ritellä monella ää m i aa st vo no n di e Brän äärittele en johto sen m pa, jolla yrityks diä. Kapeimmin än br ja johtaa po ta ia mis monelle yrittäjälle yksinomaan ila er esiin site, merkki, sy di on ”nimi, kä än br en ot le er luomumerkki ei riittänyt. Puhuttiin el rit lla mää elmä, jo i näiden yhdist ta et te gn si ot Organic + -strategioista, mikä tarde tu li, bo n ryhmän yyjän tai myyjie m en lv de pa koitti sitä, että elintarvikkeisiin liitei yh ta an ta tuotteista isten myyjien to ut el tään luomun ohella muita merkkejä lv pa i ta – kuten juuri Reilun kaupan merkki luista”. olähvahvistamaan viestiä oman tuotteen e brändin imag kki määrittele er naiim es ko arvoista ja ominaisuuksista. Esillä oli ko en n in To ielikuvie alla olevien m aj tt lu ku myös paljon muita luomumerkkejä, ti es is tö joissa on tiukemmat standardit kuin suudeksi. kEU-säädöksessä. Uusi Leppäkertturitellään suhtee sa brändi mää lis ke pä tik ym ar merkki tulee olemaan suomalainen ä on ss Tä ganisaatiolla or i ta la el te elmäsesimerkki tästä. si, joka tuot . Tuossa määrit sa ns ka en id rosMarkkinoijina meidän on hyvä ristön toimijo n se, että se ko hvuuksia, kute va kn ity ljo yr pa erottaa selkeästi toisistaan erillin on va oi sä kkin ja brändiä mar n laa uo kk ap ia sinä – oma brändi ja luomu-brändi. os as i a er ta tusta – ja ku ai ov or vu Voimme miettiä toisaalta oman bränsen/tuotteen brändille. din menestystekijöitä, toisaalta luoten merkitystä mun merkitystä omalle brändillemme. Omaan brändiimme liittyviä avainkysymyksiä ovat esimerkiksi: Mikä on oman brändimme erityinen tarkoitus? Mikä tekee siitä erilaisen kuin muista? Mikä on siinä pysyvää? Mitkä asiat auttavat asiakasta tunnistamaan oman brändimme? Missä ja miten brändimme kohtaa kuluttajan? Miten voin luoda nuo kohtaamispisteet sellaisiksi, että ne tukevat brändiäni? Brändi suhteena Vahvaa brändiä voi verrata vaikkapa hyvään ystävään. Hyvästä ystävästä on paljon mielenkiintoista ja monenlaista kerrottavaa. Hyvään ystävyyteen ja läheiseen suhteeseen liittyy aina myös tunnepuoli. On vaikea kuvitella, että meillä voisi olla läheinen suhde sellaiseen henkilöön, josta mieleemme tulee vain muutamia iskulauseenomaisia ytimekkäitä väitteitä, toiminnallisia hyötyjä tai fyysisiä piirteitä. Yksi parhaista määritelmistä luonnehtiikin brändiä suhteeksi asiakkaan ja tuotteen tai yrityksen välillä. Koskettavat ja yhdistävät tarinat verkkosivuilla, kokemukset tuotteesta ja yrityksen henkilöistä, toiminnasta, valokuvat, merkitykselliset symbolit, pakkaukset, kaikki se, mikä herättää mielikuvia ja tunteita rakentaa suhdetta ja siten myös brändiä. Vaikka kokemukseen ja tunteisiin liittyvät mielikuvat ovat brändeille tärkeät, konk- Luomu antaa suuntaa kuluttajan brändisuhteen vahvistamiseen. Kuva on Heinolasta Lähiruokatori Heilasta. reettisten ja käsin kosketeltavien ominaisuuksien ja sen mitä brändi tekee, tulee olla kunnossa – brändi ei pärjää, jos se ei täytä odotuksia tuotteena. Brändin ajatteleminen suhteena saa meidät huomaamaan, että kaikki se, mitä me teemme ja miten me näymme, vaikuttaa brändiimme – vahvistaen tai heikentäen. Elinvoimaisen brändin haaste on, että meidän on kyettävä uudistumaan ja luomaan kiinnostavia tuotteita ja viestejä kuluttajalle. Samalla meidän tulee olla luotettavia ja johdonmukaisia, jotta suhde kestää. Vieläpä niin, että yhteistyökumppanimme toteuttavat meidän ja asiakkaidemme odotuksia laadusta. Luomu auttaa tunnesiteen luomisessa Luomu-tuotteille löytyy luontevasti viestejä, jotka koskettavat kuluttajaa. Tunnelma luentosalissa Viikissä oli käsin kosketeltava, kun kaksi hyvin erilaista luomuviljelijää kertoi työs- tään ja tavoitteistaan. Nurmijärveläinen luomuvihannesten viljelijä Ahti Lohenoja kertoi luomuviljelyn palkitsevuudesta ja haasteista. Siitä miten apila on hyvä typensitojakasvi viljelykierron ravinnehuollolle, mutta tuottaa haasteita rikkaruohona vihannesviljelyssä sekä siitä, miten palkokasvit aiheuttavat vuoroviljelyssä haastetta vihannesten varastokestävyyden turvaamiselle. Samalla hän totesi, että haasteellisuus tekee luomuviljelystä mielenkiintoista ja innostavaa. Kosken kartanossa kasvatetaan puolestaan Hereford luomu-lihakarjaa, joka laiduntaa ja voi hyvin. Fredrik von Limburg Stirum tekee myös paljon luontoa edistävää ja kansallisella tasolla arvokasta maisemanhoidollista työtä – ylläpitämällä niittyjä, monivaikutteisia kosteikkoja ja laidunnettuja metsiä. Kurssin vetäjä Irina Herzon veti yhteen salin tunnot toteamalla, että taitaa olla niin, ettei tässä luentosalissa kukaan ihmettele tämän jälkeen luomutuotteiden hintaa. On hyödyllistä tunnistaa kaikki ne vuorovaikutuspisteet ja kohtaamiset asiakkaan kanssa, jotka rakentavat brändiämme ja hyödyntää niiden mahdollisuuksia viestiä brändimme persoonallisuudesta, arvoista ja hyödyistä. BioFach-messuilla joku yrittäjä mietti, mikä on syynä siihen, että messuilla on niin hyvä yhteishenki. Yhteishenkeä kenties selittää se, että markkinat ovat kasvussa, ja naapurin menestyvät luomu-tuotteet auttavat myös minun luomutuotteitani kuluttajan ruokapöytään. Luomu yhdistää yrittäjiä luontevasti monella tavalla – järki- ja tunneasioissa. Kirjoittaja on kauppatieteiden tohtori, joka toimii yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksella, elintarvike-ekonomian aineessa. • Luomulehti 4/2011 35 Grahan Cruickshankin mukaan yhtä ja samaa tuotetta on kyettävä toimittamaan asiakkaille monessa eri pakkauskoossa ja -muodossa. tehdään kuluttajien haluamia tuotteita ja pakkauksia. Tuotantopäällikkö Graham Cruickshankin mukaan yksi viime aikojen hittituote on ollut 1,5 litran vetoiseen muovikanisteriin pakattu valmis ohukaisjauhe. Kuluttajan tarvitsee vain lisätä maito, hölskytellä taikina sekaisin ja aloittaa paistaminen. Myös laitoksille menevien esivalmisteiden määrä on kasvanut viime aikoina tasaiseen tahtiin. Yrityksellä on kaasutiivistä ja hiilidioksidiputkitettua varastotilaa kaikkiaan kuudelle miljoonalle viljakilolle. Noin 700 000 kiloa vetävä valmiiden tuotteiden varasto on puolestaan jäähdytetty plus kymmenen asteen tasolle. Molemmissa varastoissa on viranomaisten hyväksymät hyönteissuojat. – Yritys auditoidaan kaksi kertaa vuodessa kahden eri tarkastajan vaatimusten mukaisesti. Tällä kohtalaisen raskaaksi koetulla menettelyllä yrityksen tuotteet ovat sitten hyväksyttyjä mahdollisimman laajalla markkina-alueella, kertoo Cruickshank. Sopimustuottajien hyvä verkosto Kymmenen miljoonan kilon vuotuisella käsittelymäärällä siilotilaa tarvitaan runsaasti. Teksti ja kuvat: Visa Vilkuna Suomalainen kaura on australialaisten herkku Kialla Pure Foods yhtiö on Australian suurin pelkästään luomuviljaa jalostava ja pakkaava yritys. Vuosittain pusseihin ja paketteihin pannaan 10 000 tonnia luomujalosteita. Suomalaisten kannalta Kialla Pure Foods on mielenkiintoinen sen takia, että se ostaa lähes kaiken tarvitsemansa luomukauran Suomesta. Y ritys perustettiin 1980-luvun lopulla ja siitä eteenpäin se on raivannut tietään luomumarkkinoille niin kotimaassaan kuin ulkomaillakin. Kiallan myllyn toimitusjohtaja Quentin Kennedy kertoo, että tärkein syy yrityksen perustamiseen oli se, että australialainen ruokavalio on yksi kehittyneiden maiden köyhimmistä. Se on liiaksi kemikaalien avulla tuotettua, vahvasti prosessoitua sekä ravintoaineista 36 Luomulehti 4/2011 soitua pikaruokaa ja lumivalkoista leipää tarjotaan lähes kaikkialla. Alkuperäistä ja terveellisen maistuvaa perusruokaa on ravintoloista hankala saada Uuden ja vanhan liitto liiaksi puhdistettua valkoista viljaa. – Kialla halusi tarjota kuluttajille vaihtoehdon, jolla sekä oma terveys että alueen maaperän terveyskin saadaan pysymään parempana, kertoo Quentin. Kuukauden kiertely Australian outbackissa ja suurkaupungeissa osoitti, että Kiallan perustamisen syyt näkyvät voimallisesti yhä edelleen australialaisessa ruokakulttuurissa. Voimallisesti proses- Yritys on toimiva osoitus siitä, että perinteet ja nykyaikaisen tuotantotavan voi yhdistää. Jauhot jauhetaan aidoilla kivimyllyillä, jotka ovat osoittautuneet parhaiksi erityisesti kokojyväviljojen jauhamisessa. – Kivimyllyllä jauhettaessa viljan ravinteet ja entsyymit pysyvät parempina, kerrotaan Kiallalta. Modernia puolta edustaa puolestaan pitkälle automatisoitu sekoittamo, missä Kiallan myllyllä on parikymmentä sopimustuottajaa, pääasiallisesti lähialueelta. Eksoottisimpia tuotteita on luonnollisesti tuotava ulkomailta. Kauimpaa tulee ilman muuta suomalainen kaurahelmi. Se on osoittautunut erinomaiseksi tuotteeksi, sillä suomalainen maaperä ja ilmasto kasvattavat kauran hehtolitrapainoltaan korkeaksi. Uusia tuottajia ei ole tarvinnut houkutella mukaan, sillä nykyisillä tuottajilla on erittäin joustavat mahdollisuudet lisätä tuotantoaan, mikäli kysyntä näyttää kasvavan. Parin vuoden takainen talouslama näkyi myös Kiallan liikevaihdossa. Toimitusjohtaja Quentin kertoo, että kysyntä polki edelliset pari vuotta paikallaan, mutta nyt luomun kysyntä on lähtenyt hienoiseen nousuun. Taantumasta on toivuttu ja ihmiset osaavat taas panna asioita tärkeysjärjestykseen. Viimetalviset tulvat eivät kovin paljon sotkeneet Kiallan suunnitelmia, sillä valtaosa sopimustuottajista on sisämaassa lähellä myllyä. sinkertaisesti liian vähäistä, jolloin joudutaan turvautumaan kustannuksia nostavaan keinokasteluun. Luomun hieman tavanomaista suurempi maan muokkaamisen tarve entisestään pahentaa kuivuusongelmaa. Toinen luomuviljelyä vakavasti haittaava asia on sitkeät ja elinvoimaiset rikkakasvit, jotka sekä sieppaavat vettä että ravinteita. Rikkakasvien siemenet puidun viljan joukossa lisäävät usein huomattavastikin lajittelukustannuksia. Elintarvikejalostuspuolen ongelmat rajoittuvat lähinnä kärsäkkäisiin, koihin ja hiiriin, joilla kaikilla on mainiot lisääntymisolosuhteen Australian lauhkeassa ilmastossa. Luomuruuan osuus Australiassa on vielä vaatimaton. Kennedyn arvion mukaan korkeintaan pari prosenttia kaikista elintarvikkeista on luomua, mutta samalla hän lisää, että kaiken kattavia ja taatusti luotettavia tilastoja ei ole saatavilla. Ihmisten tietoisuus nimenomaan luomun ympäristöhyödyistä on kuitenkin seikka, joka tulee taatusti antamaan tuulta luomun purjeisiin Australiassakin. Muualla maailmassa voimallisesti nouseva ja keskusteluissa mukana oleva lähiruoka ja lähiluomu ovat Quentin Kennedyn mukaan Australiassa vielä lähes tuntemattomia asioita. • Tuotantopäällikkö Graham Cruickshank näyttää Kiallan hittituotetta, muovikanisteria, jossa on maitoa vaille kaikki ohukaistaikinan ainekset. Työtä riittää Quentin Kennedy arvioi varsinaisten luomuviljelyn ongelmien kulminoituvat kahteen asiaan. Alueen sadanta on yk- Kiallan myllyllä on havaittu, että pakkausten on oltava myyvän reippaita ja värikkäitä. Luomulehti 4/2011 37 ■ ■ Lu o m u t v erta i lussa Tomaatit pisteytettiin asteikolla 1 – 5. Kotiketsuppi 1 kg tomaattia 2 sipulia 2 – 4 valkosipulinkynttä 2 paprikaa 1 dl punaviinietikka 1,5 ruokosokeria 2 tl basilikaa 1 tl mustapippuria 1 tl suolaa 4 rkl tomaattipyreetä Kaikki ainekset pilkotaan kattilaan ja keitetään hiljalleen tunnin ajan, jonka jälkeen tölkitetään. Teksti ja kuvat: Salla Kuuluvainen Satokauden tomaatti Monet kotimaiset luomutomaatit kasvavat ekologisesti talvellakin, koska suurimmat tuottajat käyttävät uusiutuvaa energiaa kasvihuoneissaan. Kausikasvihuoneiden tomaatteja popsitaan ennätysmäärä sesonkina – tai myös säilötään vaikkapa ketsupiksi. T omaatti on alunperin kotoisin Perusta ja Chilestä, mutta nykyään tomaatteja syödään kaikkialla maailmassa, ja se onkin maailman kasvatetuin vihanneskasvi. Suomalaiset popsivat tomaatteja 10 kiloa henkeä kohti vuodessa. 38 Luomulehti 4/2011 Tomaatteja on nykyään saatavilla useita eri variantteja: on luumutomaatteja, kirsikkatomaatteja ja miedonmakuisia pihvitomaatteja. Myös keltaisia tomaatteja näkee kaupassa jonkin verran. Esimerkiksi kotipuutarhurit saat- tavat tuntea myös valkoiset ja violetit tomaattilajikkeet. Kaksi kasvihuonetuottajaa kasvattaa suurimman osan Suomen kaupoissa myytävistä luomutomaateista: Ikaalisten luomu ja KKK-vihannes. Myös pienempien tuottajien luomutomaatteja on nykyään saatavilla. Vertailussa kolmen sortin tomaatit Makuvertailuissa olivat mukana Ikaalisten luomun tomaatit, Lassen luomun Lassen luomu kirsikkatomaatit Ikaalisten Luomutomaatit Onnelliset miniluumutomaatit Tuottaja: Lassen Luomu Tuottaja: Ikaalisten Luomu Tuottaja: KKK – vihannes Pakkaus: 250 g rasia Lassen luomun kirsikkatomaatit olivat tällä kertaa makutestin voittaja: kaupasta ostettuina ne olivat kypsiä ja maultaan makeita, kuten kirsikkatomaattien kuuluukin. Toisaalta makeampiakin kirsikkatomaatteja on silloin tällöin saatavilla, joten aivan täysiä pisteitä ei tämäkään tomaatti saanut. Tomaattien väri oli kauniin punainen ja tomaatteihin kiinni jätetyt kannat pikantti yksityiskohta. Pisteitä testissä 4. Pakkaus: 400 g rasia Ikaalisten luomutomaatti on hyvä perustomaatti: kiinteä ja kauniin punainen. Tomaattien maku hyötyi kypsyttelystä kotona, ja kaupan irtomyynnissä olleet saman tuottajan tomaatit olivatkin huomattavasti kypsempiä kuin rasiassa ostetut. Tomaatit olivat tasalaatuisia ja kauniita. Suuren suuri makuelämys nämä tomaatit eivät kuitenkaan olleet, joten pisteitä liikeni testissä 3. Onnelliset miniluumutomaatit olivat epätasalaatuisen oloisia: osa rasian tomaateista oli selvästi kypsempiä kuin toiset, jotka olivat väriltäänkin keltalaikullisia. Sinällään luumutomaatti pitkulaisen muotoisena on hauska uusi tuttavuus, ja myös koostumukseltaan pilkottuna helpommin koossa pysyvä kuin perinteinen kirsikkatomaatti. Onnelliset miniluumutomaatit eivät olleet maultaan yhtä herkullisia kuin kirsikkatomaatit, joten pisteitä ne saavat testissä 2. kirsikkatomaatit ja KKK-vihanneksen Onnelliset miniluumutomaatit. Ikaalisten luomun tomaatteja myydään myös Pirkka Luomutomaatit -brändin alla. Pirkan tomaatit myydään 400 g muovipussissa, Ikaalisten tomaatit 400 g:n muovirasiassa, ja Onnelliset miniluumutomaatit ja Lassen luomun kirsikkatomaatit 250 g:n muovirasiassa. Tomaatteja kypsyteltiin pari päivää oston jälkeen, mutta silti niiden maku ei ollut itse kasvatettujen tomaattien veroi- nen: parhaat tomaatit siis selvästi kasvavat kotikasvattajien parvekkeilla ja pihakasvihuoneissa. Ari Kulmala Ikaalisten Luomusta kertoo, että pakkausteknisistä syistä tomaatteja ei voida kerätä täysin kypsinä, vaan täytyy ottaa huomioon se, että joissain kaupoissa tuotteiden kierto on hitaampi kuin toisissa. Joskus tomaatit ovat siis saattaneet olla kaupan ketjussa huomattavasti pidempään, ja niiden tulisi silti tulla kuluttajalle sopivan kypsinä. Jos tomaat- tien väri on vaalea, niitä kannattaa kypsytellä pöydällä 3 – 4 päivää, mieluiten paperipussissa, joka estää haihtumista. Kaikkien yrityksien tomaatit kasvavat turpeessa ja niitä lannoitetaan lisäksi tarpeen mukaan esimerkiksi kanankakkarakeella. Lassen luomun kausikasvihuoneissa tomaattien juuret yltävät lisäksi maapohjaan. Satokausi on heillä noin viisi kuukautta. • Miksi kotikasvatettu tomaatti maistuu erilaiselta kuin kaupan luomutomaatti? Labbyn puutarha Itä-Uudellamaalla tuotti legendaarisen makeita biodynaamisia kirsikkatomaatteja. Ammattituottajien mittakaavassa pienessä 400 neliömetrin kausikasvihuoneessa ei tällä hetkellä tuoteta tomaatteja, mutta ne ovat jääneet mieleen herkullisina. Luomulehti tiedusteli siis yrittäjä Milka Kalmanlehdolta, että mikä oli mahtanut olla syynä tomaattien makeaan makuun. – Kastelimme tomaatteja kenties vähemmän kuin isommat yritykset. Myös käyttämämme lajikkeet olivat hyviä, nimittäin Gardener’s Delight ja Favorita. Maapohjaisessa kasvihuoneessa oli lannoitteena karjan lanta, Kalmanlehto kertoo. Joissakin EU-maissa ajatellaan maapohjaisen kasvualustan olevan niin olennainen maun kannalta, että luomusäädöksiin toivotaan maapohjavaatimusta. Anu Ranta Hyötykasviyhdistyksestä toteaa, että liiallinen typpilannoitus saattaa vaikuttaa olennaisesti kaupallisesti tuotettujen tomaattien makuun. Jos typpeä on liikaa, kasvavat kasvikset isoiksi ja komeiksi, mutta maku on usein vetinen. Ranta arvelee myös, että jos tomaatteja säilyttää pidempään, niin niiden sokerit alkavat muuttua johonkin muuhun muotoon, eivätkä ne silloin maistu yhtä makean herkullisilta kuin juuri poimitut tomaatit. – Sään puolesta makein tulos tulee, jos on lämpimät, aurinkoiset päivät ja lyhyt viileä yö, toteaa Luomuliiton puutarhaneuvoja Mikko Rahtola. Luomulehti 4/2011 39 © © Tuomas Mattila © © Tuomas Mattila Hanhenjalkaterät ja piikkien uudelleenjärjestely muuttivat vanhan pikkuäkeen tehokkaaksi luomukoneeksi. Äkeessä oli aiemmin 90 mm välein 25 mm leveät kärjet, eli se leikkasi 28 % maapohjasta kerta-ajolla. Suurin osa rikkaruohoista vain peittyi mullalla ja jatkoi kasvuaan. Kun piikit vaihtoi 105 mm hanhenjalkoihin, kerta-ajo leikkaa auki koko maapohjan, katkoo rikkojen juuret ja nostaa kasvit pinnalle kuivumaan. Piikkijakoa piti muuttaa samanlaiseksi kuin kultivaattorissa, jotta kasvipaakut läpäisevät äkeen. Kuvassa valmistellaan epäonnistunutta syysrypsiä vehnän kylvöä varten. Kerta-ajon jälkeen hengissä oli enää yksittäisiä voikukkia ja rypsintaimia, jotka tuhoutuivat kylvön yhteydessä tehdyssä muokkauksessa. Tuloksena oli puhdas kevätvehnäkasvusto. • Tuomas Mattila Penkkiviljely parantaa pellon lämpö- ja vesitaloutta ja ajamisen keskittäminen yksittäisille ajourille säästää maaperää tiivistymiseltä. Kuvassa vanhoista koneista kasattu penkintekokone. Kerta-ajolla pellon kuohkeutus 25 cm syvyyteen, maan muokkaus 120 cm leveäksi kohopenkiksi, kylvöpohjan tiivistys ja kylvörivien merkintä. Ei hassumpaa yli 60 vuotiailta koneilta (Fordson kultivaattori, Nuffield traktori, pyöränvälijyrä jostain vanhasta kylvökoneesta). Kohopenkeillä noudatetaan tästä lähtien omaa viljelykiertoa ja penkkien keskustaa ei tallata koneilla. Jos kaikki menee, kuten on suunniteltu, tämä on viimeinen kerta vuosikausiin, kun traktori tiivistää penkkien aluetta. • Tuomas Mattila © © Tuomas Mattila © © Tuomas Mattila Ei löytynyt kaupasta, niin piti tehdä itse. Kaksivartisella talikolla (ns. broadfork) saa kuohkeutettua useammankin aarin vihannesmaan käsipelillä, jos traktoria ei ole käytettävissä tai ylenmääräinen öljyriippuvuus ahdistaa. Kätevimmillään laite on kuitenkin, kun pitää valmistaa pieniä osia kasvimaata seuraavan kasvin kylvöön, sekä maan kuohkeutuksessa ennen porkkanan nostoa. 60 cm leveällä talikolla saa muutamassa minuutissa pitkän pätkän kohopenkkiä kuohkeaksi.• Tuomas Mattila Vatupassilla varustettu mittaharppa pitäisi löytyä joka luomutilalta. Sen avulla pellon vesitaloudesta sekä pinnanmuotoilun ja lisäojituksen tarpeesta pääsee äkkiä jyvälle silmämääräistä tarkastelua tarkemmin. Jos vatupassin pitää vaakasuorassa, harppa kulkee korkeuskäyrällä, jolloin voi esim. merkitä maastoon, kuinka suuri pellolla oleva painanne oikein on. Kaltevuudet saa mitattua katsomalla, kuinka paljon tyhjää jää harpan toisen jalan alle (esim. toinen jalka 5 cm ilmassa ja 2 m harppa tarkoittaa 1:40 kaltevuutta).• Tuomas Mattila 40 Luomulehti 4/2011 Kokeiluista käytännöksi-sarjassa kaksi innovatiivistä viljelijää kertova t vuoden ajan viljelymenetelmäkokeiluist aan. Kommentoi tai kysy lisää viljelijöi ltä: [email protected] Maan biologismekaanisessa kuohkeutuksessa on tavoitteena avata syväjuurisille viherlannoituskasveille tilaa tunkeutua maan tiivistymien läpi. Viherlannoituksen ensimmäisenä vuonna tehdyn kuohkeutuksen jälkeen maan rakenteella on aikaa vakautua syväjuuristen kasvien avulla. Kuohkeutuksen syvyys määritetään etsimällä maasta tiivistymät kuoppatestin avulla. Työsyvyys asetetaan noin 5 cm jankon alapuolelle.• Juuso Joona © © Matti Kousa Mitäs on kesänaikana tullutkaan tehtyä? Pari uutta sovellusta on tullut mieleen. Koska lukijat toivoivat enemmän antia käytännön luomutoiminnasta, tämän kerran juttu kerrotaan kuvien avulla. © © Matti Kousa © © Matti Kousa Kuvia kesän varrelta Maanparannuskuituja on useita erilaisia. Kuvassa vasemmalla oksakuitua ja oikealla selluloosakuitua sekä taustalla kompostia. Ne ovat hitaasti hajoavia, mikä aktivoi maan pieneliötoimintaa pitkäaikaisesti. Puukuitu tallettaa ravinteita satokasvien käyttöön ja ehkäiseen niiden huuhtoutumista sekä lisää maan vedenpidätyskykyä. Levitettäessä maanparannuskuitu viherlannoitusnurmelle, pintakompostoituu puukuitu apilan ja sinimailasen sitoman typen avulla. Maanparannuskuitujen käyttö on mielekästä yhdistää myös eloperäisten lannoitteiden syyslevityksen yhteyteen tai palkokasvien viljelyn yhteyteen. • Juuso Joona Koneita ei kannata pitää annettuina. Kun viherleikkurista poisti pyörät ja ylemmät terät, teroitti jäljelle jääneet terälaput ja siirsi koneen traktorin nokalle, laite rupesi syömään apilanurmea aivan eri malliin. Niittokorkeutena apila- ja eläinystävällinen 20 cm. Korkea niitto on mahdollista, kun leikkurin ei tarvitse nostaa pyörien liiskaamaa nurmea vaan se voi katkoa pystyheinää. Niitto aloitettiin lohkon keskeltä reunoille päin, jotta eläimillä on pakomahdollisuus. Lohkon keskelle saa aloitusaihion mitattua riittävällä tarkkuudella askelmitalla, jos GPS-laitteistoa ei ole saatavilla. • Tuomas Mattila © © Tuomas Mattila Maan rakenteen parantaminen on itseään ruokkiva systeemi ja johtaa positiiviseen kierteeseen kasvavien satojen kerryttäessä maan eloperäisen aineksen määrää. Tyynelässä on aloitettu tällä kaudella paperiteollisuuden sivutuotteena syntyvien puukuitujen käyttö maanparannusaineina. Tavoitteena on lisätä maan hitaasti hajoavan eloperäisen aineksen määrää ja sitä kautta muun muassa vedenpidätyskykyä. Paperiteollisuuden sivutuotteena syntyvät maanparannuskuidut ovat puhtaita, tutkittuja ja tuotteistettuja maanparannusaineita, jotka soveltuvat myös luomutuotantoon. Maanparannuskuituja suositellaan käytettäväksi 50 – 100 t/ha 3 – 5 vuoden välein. Hyödyt tulevat esille toistuvassa käytössä. Kuvassa levitetään kalkkipitoista puukuitua viherlannoitusnurmelle.• Juuso Joona Tavallisesti viherlannoitusnurmikin niitetään yhtä matalaan kuin sadonkorjuussa. Jos tavoitteena on saada maksimaalinen määrä biomassaa pois pellosta, matala niitto on järkevää, mutta onko se sitä apilan kasvun kannalta? Matala niitto pakottaa apilan käyttämään juuriston vararavintojaan uuteen kasvuun (vrt. rikkakasvien kompensaatiopiste eli piste, jonka jälkeen kasvi lisää vararavintojaan). Kuvassa kahteen korkeuteen niitettyä apilanurmea neljä viikkoa niiton jälkeen. Etualalla 20 cm sänkeen niitetty apila aloittaa kukintaa, taustalla 5 cm sänkeen niitetty vasta aloittaa uudelleenkasvuaan. Pidempi niittokorkeus parantaa selvästi apilan mahdollisuuksia kasvattaa enemmän biomassaa ja viherlannoitusta yhden kesän aikana. • Tuomas Mattila © © Tuomas Mattila ■ ■ Ko k ei lusta k äy tä ntöö n Luomulehti 4/2011 41 Luomujuomapullojen etikettien alle on mahdollista piilottaa pitempiäkin tarinoita tuotteen alkuperästä. Elisa Niemi Leppäkerttu-merkin tie puutarhatiloille Luomuliitosta voi tilata teippiä, jolla merkitään edullisesti Leppäkerttu-tuotteiden pakkaukset. Kysy myös tarroista ja yhteispakkauksista: [email protected], 0400 534003. SU L Leppäkerttu-merkki pakkauksiin OM I Uusi Leppäkerttu-merkki on nyt alkanut tiensä yrityksiin. Säädöksiä kehitetään yhdessä asiantuntijoiden ja yrityksien kanssa. OU NAI S Jokaisesta valmistuserästä otetaan näyte tehtaalle, jotta mahdollisten ongelmatapausten sattuessa olisi verrokki käytettävissä, näyttää Jari Myllykangas. Leppäkerttu ei ■ kaasuta käytännön ohi Puutarhatiloille annetaan poikkeuslupa lupa siipikarjan lannan käyttöön kunnes markkinoille saadaan käyttökelpoisia lannoitteita eettisemmistä raaka-aineista. Tuottajien käytännön työtä ei haluta vaikeuttaa. Luomuliitto tekee yhteistyötä yritysten kanssa, jotta uusia lannoitteita saataisiin markkinoille mahdollisimman pian. Teksti ja kuvat: Visa Vilkuna © © Osmo Salonen © © Maria Munkki © © Osmo Salonen Bullberrystä pientuottajien luomupullottaja Toholammilla Finn Spring Oy:n vanavedessä syntynyt Bullberry Oy otti reippaan askeleen luomun suuntaan, kun erikoisjuomia pullottavaan yritykseen oltiin yhteydessä ja kyseltiin mahdollisuutta pakata luomujuomia. Tuotantopäällikkö Jari Myllykangas huomasi Bullberryn tilaisuuden tuleen, sillä olihan luomu kaiken kaikkiaan melkoisessa myötätuulessa. Mittavan paperisodan ja useiden tarkistuksien jälkeen yritykselle myönnettiin luomutuotteiden pakkaamisluvat. Ensimmäiset luomujuo- mat on valmistettu Lapin Marialle. Erityisesti pienten ja kehittyvien yritysten tarpeita tarkalla korvalla kuunteleva yritys on haluttu yhteistyökumppani. Oman terminaalitoiminnan ja jakeluverkoston avulla Bullberry pystyy tarjoamaan pienvalmistajille valmiin väylän päivittäistavarakaupan hyllylle. Tämä väylä on nyt myös luomujuomien valmistusta ja markkinointia suunnittelevien saatavilla. Jari Myllykangas visioi mahdollisia yhteistyökuvioiden laajentamista myös raaka-aineiden hankinnassa ja valmiiden tuotteiden varastoinnissa. Monissa luomujuomissahan on samoja raaka-aineita kuten vaikkapa luomusokeri. Jokaisen pienvalmistuttajan ei tarvitse toimittaa omaa sokerisäkkiään, kun sitä on Bullberryllä valmiina. – Bullberryn yritysfilosofian voisi tiivistää niin, ettei meille mahdotonta asiaa olekaan, joillakin asioilla on vaan hieman pitempi toimitusaika, heittää Jari Myllykangas lopuksi. • Mikolan Luomutila, Tita-Marjut Salonen: Leppäkerttu-merkki on meille tärkeä Tästä merkistä tunnistat < helposti suomalaisen luomutuotteen. O 42 Luomulehti 4/2011 Vuoteen 2030 mennessä puolet luomua! Leppäkerttu kulkee päättäväisesti kohti yhä kestävämpää tuotantoa Leppäkerttu on monissa maissa luomun iloinen tunnus, koska se on esimerkki luonnon ja vilje lijän yhteistyöstä: monimuotoisessa maatalous ympäristössä muun muassa leppäkertut ehkäisevät tuhohyönteisten liiallista lisääntymistä. Ekologinen tasapaino on luomun perusperiaate. Leppäkerttu ei halua hyväksyä ahtaasti kasvaneiden tavanomaisten sikojen tai siipikarjan lantaa lannoitteena. Tavoitteena on saada esimer kiksi biokaasutuotannosta ravinteita käyttöön. Ravinteita on käytettävä kohtuullisesti, jotta osa niistä ei valu vesistöihin. Viljelykierto eli viljelykasvi en vuorottelu samalla pellolla täytyy olla osa luomun käytäntöjä tulevaisuudessakin vaikka luomulannoite valikoima laajenee. Haluatko huolehtia ympäristöstä, eläinten hyvinvoinnista ja terveydestäsi? Tart u Luomuun! Maku ja turvallisuus saa valitsemaan luomun. Luomun maku on aitoa! Löydä lähiluomu! Leppäkerttu voi myös kertoa, millä alueella tuote on tuotettu. Kun paikalliset luomuyhdistykset myöntävät merkin, he myös tuntevat yritykset ja niiden toimintatavat. U U T-paidat luomupuuvillaa vihreä ja tumman harmaa (25 €) Leppäkerttu-tarroja ja pinssejä (1 €) KAI N © © Maria Munkki n hyvä, että suomalaista luomua pyritään Leppäkerttu-merkin ehdoin viemään ekologisempaan ja eettisempään suuntaan. Aluksi pelästyin sitä, että lantarajoituksilla tuottaminen tehdään liian vaikeaksi. Valmiit kasvualustat, lannoitenesteet ja rakeet ovat käytössä lähes kaikilla ammattikasvihuonetiloilla. Valitettavasti myöskään avomaan vihannesja marjataimituotannossa tarvittavaa luomulannoitettua kylvöturvetta ei toimijoilta Eviran listauksen mukaan löydy kuin siipikarjanlantaa sisältävänä. Kun varmistui, että Luomuliitto ei jätä tuottajia pulaan hankalien sääntöjen kanssa, vaan lupaa kunnolliset siirtymäajat, lähdemme ilman muuta Leppäkerttu-merkin käyttäjiksi. Tämä asia on lähellä sydäntäni, koska haluaisin mielelläni jatkaa tilamme vanhaa Leppäkerttu-merkkiperinnettä. Se on minusta paras merkki luomulle. • Tita-Marjut Salonen Mikolan luomutilalta on jo odottanut uuden Leppäkerttu-merkin käyttöönottoa. Luomu on kestävän ruokatuotannon edelläkävijä. Luomuliitto on mukana kehittämässä luomututkimusta ja -opetusta. Lapset, vanhukset ja allergiset ovat erityisen alttiita ruoan haitta-aineille. Lisää luomua kouluihin ja päiväkoteihin. Luomu.fi ja Luomuliitto.fi tarjoavat yhdessä laajan ja ajankohtaisen tiedon luomusta: ilmiöitä, tutkimus tuloksia ja tapahtumia. Luomuliitto tuo esille luomu uutuuksia ja mistä luomua voi ostaa. Alueelliset luomuyhdistykset järjestävät tila vierailuja ja muita luomutapahtumia. Löydä paikal liset luomuherkut ja vaikkapa ruokapiiri. Luomu viikko lokakuussa – tapahtumia ympäri Suomea! Uusia Leppäkerttu-tuotteita nyt tilattavissa Luomuliitosta! www.luomuliitto.fi Löydä Luomuliitto myös Facebookista! Leppikset esille Luomuviikolla 3. – 9.10. [email protected], puh. 0400 534003 tta! ä koht i vaisuu sta tule mauka n. o muliit to Luo ukaan T ule m Yhdess Luomuliiton kuluttajaesitteitä Luomulehti 4/2011 43 Kuvassa kansainvälisen kesäkurssin ”Ecosystem Services in Tomorrow’s Agriculture” opiskelijat tekemässä ryhmätöitään. Luomuopintoihin kuuluvalle 7 opintopisteen kurssille osallistui 19 opiskelijaa, 8 eri maasta, kaikista eri maanosista. Kurssin vastuuopettaja Irina Herzon kertoo, että kurssista tulee erittäin paljon kyselyjä ulkomaisilta opiskelijoilta ja opettajilta. ■ ■ Lu o m ua o pisk elem a ssa esivaatimukset voivat rajoittaa opiskelijoiden osallistumista. Vuonna 2012 luomuopintoja tulee todennäköisesti myös Avoimen yliopiston opetustarjontaan. Yliopistossa voi suorittaa myös erillisopintoja, joihin otetaan opiskelijoita hakemuksen kautta. Esimerkiksi luonnonmukaisen kasvintuotannon kurssi voidaan suorittaa erillisopintoina ja kurssi sopii luomuneuvojille ja muille alan toimijoille. Monipuoliset työtavat Teksti: Jukka Kivelä, HY Kuva: Irina Herzon Luomua yliopistossa Luonnonmukainen maa- ja elintarviketalous kasvaa nopeasti EU:n alueella. Alan työpaikkoja on tullut lisää ja luomuviljelijöiden elinkeinomahdollisuudet ovat lisääntyneet sekä monipuolistuneet. Luomualan myönteisen kehityksen seurauksena maataloudessa tarvitaan lisää ammattilaisia, joiden osaamisen perustana on tietämys luomutuotannon perusteista ja tavoitteista. S uomen maabrändivaltuuskunta esittää loppuraportissaan (25.11.2010), että Suomen maataloudessa tulisi painottaa luomutuotantoa huomattavasti nykyistä enemmän. Valtuuskunta esittää tavoitteeksi, että vuoteen 2030 mennessä vähintään puolet maatalouden tuotannosta olisi luomua. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää laajaa maatalouden, teknologian, elintarvikealan ja kaupan yhteistyötä sekä eri alojen tutkimustoimintaa. Eri alojen toimijoiden tiivis yhteistyö samoin kuin korkeakouluopetus ja kansallinen tutkimus sekä kansainvälinen tutkimusyhteistyö antavat Suomelle mahdollisuu44 Luomulehti 4/2011 den tulla luomun edelläkävijäksi. Suomalainen luomukehitys tarvitsee aktiivisia ja osaavia tekijöitä ja päättäjiä. Luomu-opetuksen aloitus tehtiin Mikkelissä Suomen korkeakoulutasoisesta luomutuotannon opetuksesta on vuodesta 1991 vuoden 2009 loppuun saakka vastannut Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti Mikkelissä agronomi Jukka Rajalan johdolla. Luomuopetus oli kaikille yliopisto-opiskelijoille avointa, jos opiskelijalla oli riittävät perustiedot maataloudesta. Ruralia-instituutin ensimmäiset tutkinnot olivat luomuneuvonnan ammattitutkintoja ja opetus laajeni myöhemmin akateemiseksi luomualan opetuskokonaisuudeksi. Tavoitteena oli antaa mahdollisimman monille kiinnostuneille mahdollisuus tutustua luomutuotannon periaatteisiin, ja toisaalta antaa mahdollisuus syventäviin opintoihin sivuainekokonaisuutena. Luomu-opetus maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan Suomen luomutuotannon korkeakouluope- tus siirtyi vuoden 2010 alusta Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekunnan alaiseksi. Luomutuotannon korkeakouluopetuksen perustana ovat luomuruokajärjestelmän toiminta ja sen yhteiskunnalliset vaikutukset. Opetuksen sisältöä ohjaavat ajankohtaiset kotimaiset ja kansainväliset tutkimukset luomutuotannosta, -markkinoista ja -kulutuksesta. Tiedekunnan järjestämä perusopetus tarkoittaa kandidaatin tutkintoa, johon sisältyvät sekä yleis- että pääaineopinnot. Kaksiportaisen tutkintorakenteen mukaisesti kandidaatin tutkinnon jälkeen voi jatkaa opintoja maisterin tutkintoon. Luonnonmukaisen maa- ja elintarviketalouden opintokokonaisuus on 25 opintopisteen laajuinen. Opintokokonaisuuden tiedot tarjoavat edellytyksiä alan kriittiseen tarkasteluun ja luomun kestävään kehittämiseen. Opintojaksot lisäävät opiskelijoiden luonnonmukaisen maa- ja elintarviketalouden tuntemusta, joka on hyödyksi monissa maatalouden ja elintarvikealan tehtävissä. Helsingin yliopistossa järjestettävä luomuopetuksen opintokokonaisuus on perusopintoihin sisältyvä sivuaineopintokokonaisuus ja siihen voivat osallistua maatalousmetsätieteellisen tiedekunnan opiskelijat. Johdantokurssi luonnonmukaiseen maa- ja elintarviketalouteen (MAAT201) on avoin myös muiden tiedekuntien opiskelijoille, joskin kurssikohtaiset Maa- ja metsätieteellinen tiedekunta järjesti ensimmäisen 5 opintopisteen johdantokurssin luonnonmukaiseen maa- ja elintarviketalouteen vuoden 2011 alussa. Johdantokurssi kuuluu pakollisena osana luonnonmukaisen maa- ja elintarviketalouden opintokokonaisuuteen, jonka suorittaminen edellyttää maatalousaineiden perustietoja, kuten maaperä-, kotieläin- ja kasvinviljelyaineissa. Opintokokonaisuuden tavoitteena on antaa syventävää tietoa luomutuotannon tavoitteista, menetelmistä ja niihin liittyvästä tutkimuksesta. Johdantokurssin tavoitteena on tutustuttaa luonnonmukaiseen maa- ja elintarviketalouteen. Kurssilla vieraillaan luomutiloilla ja tehdään ryhmätöitä. Luennoitsijoina ovat luomualan tutkijat ja käytännön toimijat. Opiskeltavat aiheet liittyvät tuotantotapojen ympäristövaikutuksiin suomalaisessa sekä kansainvälisessä elintarvikejärjestelmässä. Kurssi herätti suurta kiinnostusta ja sille osallistui 60 opiskelijaa kolmesta eri tiedekunnasta. Kurssilla käytettiin sulauttavaa opetusta, johon kuuluu sekä osallistuminen tapahtumiin ■ ■ ly h y e s t i Luonnonmukaisen maa- ja elintarviketalouden opintokokonaisuus Pakolliset opinnot Johdanto luonnonmukaiseen maa- ja elintarviketalouteen, 5 op Luonnonmukaisen maa- ja elintarviketalouden peruskirjallisuus, 5 op Valinnaiset opinnot Luonnonmukainen kasvintuotanto, 3 – 5 op Maaperätieteen perusteet, 5 op Terve ja hyvinvoiva kotieläin, hyvinvointiosio, 3 op Kotieläintuotannon aihealueittain vaihtelevat erikoiskurssit, 2 – 5 op Markkinoinnin perusteet, 5 op Agroekologia, 5 op Harjoittelu luomualalla, 3 op Elintarvikeketju-kurssi, 2 op Ecosystem Services in Tomorrow’s Agriculture (MENVI summer course), 6 op (luennoille, retkille, paneelikeskusteluun, tapaamiseen viljelijöiden kanssa) että pienryhmätyöskentely verkossa. Opiskelijoiden kurssipalaute oli pääosin myönteistä. Opiskelijat kokivat kurssin erittäin vaativaksi, koska siihen sisältyi haastavia ryhmätöitä ja itsenäistä verkkotyöskentelyä luentojen ja kurssityöskentelyn lisäksi. Opintokokonaisuuden voi suorittaa joko kasvinviljely- tai kotieläinpainotteisesti. Lisäksi opintoihin kuuluu 40 päivän harjoittelu joko luomutilalla, luomuelintarvikealan yrityksessä, luomualalla toimivassa järjestössä tai tutkimuslaitoksessa. Opiskelija kirjoittaa harjoittelunsa tavoitteita pohtivan raportin. Opiskelijoiden palautteita johdantokurssista ”Tämä kurssi oli hyvin mieltä avartava.” ”Liian myönteinen ja puolueellinen kuva luomukasvintuotannosta häiritsi.” ”Parasta on ehkä ollut se, että kurssin jälkeen minulla on paljon enemmän tietoa uskomuksien sijaan. Kurssi on ollut todella mielenkiintoinen ja antoisa.” ”Kurssi rikkoi paljon ennakkokäsityksiäni luomusta ja toi valtavat määrät uutta informaatiota.” ”Kurssin työmäärä vaikutti liian suurelta.” ”Maanviljelijöiden puheenvuorot olivat suuri onnistuminen.” Teksti: Elisa Niemi Uusi luomukotieläinvalvonnan ylitarkastaja Merja Manninen on uusi luomukotieläinvalvonnan ylitarkastaja Evirassa. Hän vastasi 2009 – 2011 Evirassa täydentävien ehtojen rehuvalvonnasta, markkinavalvonnasta ja rehuarvolaskennasta. Vuosina 1989 – 2009 hän toimi emolehmä- ja naudanlihantuotannon tutkimustehtävissä MTT:llä ja Helsingin yliopistossa ja väitteli 2007 emolehmien talviruokintastrategioista. 1980-luvun loppupuolella hän työskenteli kolme vuotta tuotepäällikkönä Lännen Rehulla Säkylässä. Uudessa tehtävässään Manninen pitää mielenkiintoisena haasteena oppia tuntemaan luomusektori kokonaisvaltaisesti, sekä Suomessa että Euroopassa. Myös yksimahaissektoriin syvempi perehtyminen on työlistalla. Mannisen toimipiste on Loimaalla ja hänet tavoittaa numerosta 040 8498325. Luomualan ammattilaiset mukaan korkeakouluopiskeluun Luonnonmukainen maa- ja elintarviketalouden opintokokonaisuus on suunniteltu osaksi perusopiskelijoiden opetussuunnitelmaa. Opetus soveltuu myös niille luomualasta kiinnostuneille, joilla on hankittuna alan riittävät perustiedot aikaisempien opintojen, koulutuksen ja/tai käytännön työkokemuksen kautta. Kursseille osallistuvat alan ammattilaiset tuovat opetustilanteisiin laajempaa ja syvempää näkemystä, joka motivoi myös muita opiskelijoita perehtymään asiaan uusilta näkökannoilta. Keskustelut, kokemusten vaihto ja eri toimijoiden näkökulmien tarkastelu ovat tärkeä osa opiskelua. Ensimmäisellä johdantokurssilla oli mukana opinnoissaan jo pidemmälle ehtineitä opiskelijoita, mutta luomualan ammateissa toimivia ei ollut vielä mukana. Luomukokonaisuuteen kuuluvaan luonnonmukaisen kasvintuotannon kurssille on jo ilmoittautunut muutama luomun ammattilainen. Eri kurssien luennoille voi myös osallistua ilman tavoitetta koko opintokokonaisuuden suorittamisesta. • Kirjoittaja on luomuopetuksen kehittämisryhmän jäsen Maataloustieteen laitokselta. Luomulehti 4/2011 45 Luomuviljelijä ■ kriisiajan maatalousvastaavana Haukivuoren kunnassa, joka nykyisin on Mikkeliä, valittiin aikanaan kriisiajan maatalousvastaavaksi luomuporkkanan tuottaja Paavo Pulkkinen. Mekaaninen torjunta, kesannointi ja huolellinen viljely korvaisivat torjunta-aineet. Pysähtyisivätkö elintarviketuotannon pyörät, jos maailmanlaajuinen kriisi koettelisi Suomea? Teksti ja kuvat: Seppo Rantanen Tuontienergiaa korvattaisiin auringon lämmöllä ja ihmistyöllä. Ruokaa kriisissä Väestön ravinnonsaantia vaikeuttava kriisi toisi ruokapöytään nautintojen tilalle niukkuutta ja uusavuttomille jaettaisiin luomuoppia. M itä jos kaiken kansainvälistymisen keskellä tulisikin kriisi ja rajat sulkeutuisivat? Entä, jos öljy loppuisi, lannoitetuotanto romahtaisi ja ruoan tuonti tyrehtyisi? Millä keinoin silloin tuotettaisiin viljaa, maitoa, vihanneksia tai lihaa? Suomen historiassa on viimeisen sadan vuoden aikana ollut ruokakriisejä molempien maailmansotien aikana. Sitä ennen näl46 Luomulehti 4/2011 Ruokavalio muuttuisi vihanneksia ja viljaa suosivaksi. kävuodet 1867 – 1868 koettelivat kansaa. 1930-luvun lama toi ensimmäiset leipäjonot ja 90-luvun lama toiset. Tsernobyl säikäytti 1986 ja muistutti, että vaikka ruokaa olisi, niin se voisi ydinlaskeuman vuoksi pilaantua syömäkelvottomaksi. Koko länsimaisen maailman ajatellaan yleisesti olevan on hyvässä järjestyksessä ja hyvin varautunut. Nyky-yhteiskuntien uhkia ovat kuitenkin äkilliset luonnonmullistukset, veden pilaantuminen ja ilmastonmuutos. Ruoantuotantoa, valmistusta ja jakelua voivat haitata myös epidemiat, sähkökatkokset sekä raaka-aineiden saatavuuden ja kuljetuksen mittavat häiriöt. Ruokahuolto on erityisen herkkä tietoliikenneongelmille. Huoltovarmuuskeskus: tavanomaista kriisissäkin Kriisiajan ruokahuolto perustuu meillä siihen, että poikkeusoloissakin pyritään tuottamaan ruokaa tavanomaisella tavalla mahdollisim- man pitkään. Sen jälkeen tulisi sopeutumisaika, jolloin ruokavaliota ja mahdollisesti tuotantotapojakin muutettaisiin. Äärimmäiseen sopeutumiseen ei ole varauduttu, koska se olisi epätodennäköistä. Huoltovarmuuskeskuksen mukaan suunnitelmissa ei ole muuttaa maataloutta perinteisempään suuntaan kriisin sattuessa. Energian ja tuotantopanosten varastoinnilla yritettäisiin turvata nykyisenkaltainen tuotanto. Ruokavaliomuutoksia? Jos tuontirehut ja varsinkin tuontivalkuainen loppuisi, niin ensimmäisenä päättyisi broilerien elämä – noin kuukauden sisällä. Seuraavaksi lahdattaisiin siat, jotka saisivat lihoa täyteen mittaan, mikäli rehua riittäisi. Nautakarja saisi laiduntaa, mutta väkirehujen käyttö vähenisi. Vähitellen kansan ruokavaliossa korostuisi viljan ja kasvisten osuus. Lanttu ja keräkaali palaisivat kotipuutarhoihin. Metsistä ja järvistä otettaisiin lisää särvintä. Kaija Rautavirta totesi vuosi sitten ilmestyneessä väitöskirjassaan, että kriisiajan ruokahuollossa pettuleipä olisikin nykyään pitsaa. Varastoissa oleva vilja riittäisi vuodeksi. Lisäksi oletetaan, että tuontimahdollisuudet ovat kriisissä nykyisin toimivammat kuin ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana, koska tuontikanavat ovat monipuolisemmat. Vuotuisesta viljasadosta, noin 4000 miljoonasta kilosta, riittäisi meille jokaiselle 650 – 700 kiloa. Kyllä siitä riittäisi puolukkapuuroa muutamaksi vuodeksi. Netin hallitsevat rintamalle Jos syttyisi sota, niin viljelijöitä ei päästettäisi rintamalle. Virtuaalitaisteluissa kouliintuneet kaupunkilaispojat saisivat hoitaa sen puolen. Maatalouden tekniikka jäisi tällä kertaa miehille, vaikka viime sotien aikana peltotyöt ja navettahommat jäivät paljolti naisille ja lapsille. Kunnissa on listat viljelijöistä, jotka ”joutuisivat” jäämään kotiin peltotöihin. • Töitä ei ole kuulemma pahemmin ollut. Viime syksynä tosin järjestettiin viljelijöille koulutustilaisuus, joka keskittyi enemmänkin siihen, mitä maatiloilla tehdään, jos sähköverkko romahtaa. Jos mitään Tsernobylin tapaista uhkaa ei olisi, niin suurimpia kriisiajan ongelmia voisi olla tietojärjestelmien pettäminen. Silloin teollisuuden ja kaupan järjestelmä ja kuljetuslogistiikka olisi vaikeuksissa. Apuun saatettaisiin kaivata lähiruokaa ja ruokapiirejä. Ja niitä kaupunkilaispoikia, jotka saavat tietojärjestelmät toimimaan niinkin vaikeissa oloissa, joita ei ole odotettavissa. Todennäköisin lähitulevaisuuden kriisi on kuitenkin kannattavuuskriisi maatiloilla. Nykyinen hinta- ja tukijärjestelmä ajaa Pulkkisen mukaan viljelijän optimoimaan tuotantoa rahan, ei sadon laadun ja määrän perusteella. Luomun tapa toimia maan, kasvien ja karjan ehdoilla olisi kriisiaikana tehokkaampi tapa toimia kuin nykyinen talouden ja markkinoiden ehdoilla toimiminen. Luomuosaamista tarvittaisiin jo ennen kriisiä – Luomulla voisi olla annettava, kun varaudutaan mahdollisiin kriiseihin. Mutta aikaa se veisi ja työ pitäisi aloittaa näin etukäteen, pohtii Pulkkinen. – Karjatiloille opetettaisiin, kuinka apila otetaan viljelykiertoon. Se on helpoin ja vaivattomin tapa tuottaa typpeä ja sitä kautta valkuaista rehuihin. Myös karjanlannan käytön tehokkuutta voisi lisätä luomukonstein, pohtii Pulkkinen. Hänen mukaansa nykyinen tapa mitoittaa lietesäiliöt vain talvikauden tarpeen mukaan hukkaa ravinteita, kun lanta joudutaan levittämään aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. – Syksyllä sulaan maahan levitetyn lietteen ravinteet ovat kevääseen mennessä hävinneet. Rikkakasvit eivät Pulkkisen mukaan ole ongelma vaikka torjunta-aineita ei saisikaan ulkomailta. – Mekaaninen torjunta, kesannointi ja huolellinen viljely riittävät. Suurempia ongelmia nykyisillä pitkälle jalostetuilla lajikkeilla voi olla kasvitauti- ja tuholaispuolella, sanoo Pulkkinen, joka itsekin luomuporkkanan viljelyssä käyttää öljypohjaisia harsoja ja verkkoja. Luomulehti 4/2011 47 Teksti: Ulla Holma Kuva: Suomen Siipikarjaliitto ry Agrimarketin lähtökohtana on tuoda markkinoille perusrehutuotteet kullekin eläinryhmälle. Yhteistyökumppani on tanskalainen. Luomurehujen riittävyys ja -nuorikoiden kasvatus askarruttavat luomumunantuottajia Ensi vuoden alussa luomumunantuotannossa on odotettavissa kaksi suurempaa muutosta. Vuoden 2012 alusta luomukanojen rehun tulee olla 100 prosenttisesti luomua. Toinen muutos koskee luomunuorikoiden kasvattamista. Luomunuorikoiden kasvatukseen ei kuitenkaan vielä ole saatavissa EU:n yhteisiä luomuohjeita. L Teksti: Terhi Kujala, Hankkija-Maatalous Oy Kuvat: DLG, Tanska Terhi Kujala mukana keskusteluss a Tuotanto ka svuun -Luomupäivä ssä 9.11. Säpinää luomurehumarkkinoille Suomalaiset ovat haasteen edessä: luomubuumi on käynnissä ja kysyntään pitäisi pystyä vastaamaan. Luomumaidon, -lihan ja -kananmunantuottajia tarvitaan lisää. Sekä olemassa oleville että uusille luomutiloille pitäisi varmistaa hyvä- ja tasalaatuisten rehujen jatkuva saatavuus. S uomi on iso maa ja välimatkat tilojen välillä ovat toisinaan hyvinkin pitkiä; kotimaisten luomurehujen kysyntä ja tarjonta eivät läheskään aina kohtaa edes saman läänin rajojen sisällä. Lisäksi heikkona satovuotena eräkoot voivat jäädä pieneksi ja logistiikkakustannukset kasvaa niin suuriksi, ettei toimitus ole enää kannattavaa. Tanskassa ja Ruotsissa valmiit luomurehut ovat olennainen osa kotieläintilojen toimintaa. Monipuolisten luomurehujen valmistus edellyttää laadukkaita raaka-aineita. Kotimainen tuotanto ei yksinkertaisesti ole riittävä kaikelle teollisuudelle; satotasot vaihtelevat vuosittain kuten myös laatu. Pohjoismaat ovat osittain riippuvaisia tuontiraaka-aineista, kuten valkuaisrehuista. Uusilla tuotteilla säpinää Hankkija-Maatalous Oy tekee yhteistyötä ison tanskalaisen toimijan kanssa, 48 Luomulehti 4/2011 jotta Suomen markkinoille saadaan uusia ja erilaisia luomurehuja. Valikoima kattaa lehmät, siat, siipikarjan sekä lampaat. Lähtökohtana on valikoida perustuotteet kullekin eläinryhmälle. Muutaman erän kanssa on hankittu kokemusta, jotta syksyllä saataisiin ketju toimimaan sujuvasti. Haasteita toki riittää. Logistiikka ja sen kustannustehokkuus on yksi olennaisimpia. Uusien tuotteiden avulla saadaan kuitenkin Suomen luomurehumarkkinoille sitä säpinää, jota tarvitaan. Tanskalaiset ovat edelläkävijöitä luomun suhteen ja maassa on monipuolista luomurehujen valmistusta, johon on olemassa pitkät perinteet ja riittävä volyymi. Yhteistyökumppanilla on luomurehujen valmistukseen kaksi omaa tuotantolaitosta, joka edesauttaa rehujen jatkuvaa saatavuutta. Tanskalaisen kumppanin valintaan vaikuttaa tällä hetkellä myös valuutta- kurssi: esimerkiksi ruotsalaiset rehut ovat tällä hetkellä huomattavasti tanskalaisia kalliimpia. uomumunantuotanto on ”siirtynyt” pikkukanaloista suurempiin yksiköihin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana luomukanojen määrä on noussut yli kolminkertaiseksi, mutta luomukanatiloja on 17 vähemmän ja kanamäärä luomukanatilaa kohti on noussut yli viisinkertaiseksi. Yhteensä luomukanatiloja oli vuonna 2010 vajaa kolmekymmentä, joilla on yhteensä noin 98 000 kanaa eli keskimäärin 3500 kanaa/tila. Kiinnostus luomumunantuotantoa kohtaan jatkuu edelleen. Ensi vuonna myös luomusiipikarjalle kaiken maataloudesta peräisin olevan rehun tulee olla luomua. Luomurehujen, etenkin valkuaisrehujen, saatavuus ja riittävyys koetaan haasteena. Luomukanojen ruokinnassa pääosin luomuviljasta (sekä mahdollisesti rypsipuristeesta, herneestä ja härkäpavusta) koostuvaa rehuseosta voidaan täydentää luomutiivisteillä. Kalajauho on sallittua toistaiseksi samoin kuin luomuohjeissa mainitut kivennäisaineet ja vitamiinit. Mikäli tilan omat rehut eivät näytä riittävän kannattaa etsiä ratkaisuja viljelysopimuksista, rehurenkaista, yhteisostoista tai tilojen välisestä rehukaupasta. Nuorikoiden kasvatus Luomutilan eläinten pitäisi olla peräisin luomutuotannosta. Vuoden 2011 loppuun saakka on kuitenkin mahdollista hankkia alle 18 viikon ikäisiä nuorikoita tavanomaisesta tuotannosta, kunhan nuorikot on kasvatettu tietyin luomuehdoin, muun muassa ruokinnassa ja eläinlääkinnässä on täytynyt noudattaa luomuohjeita. Erityisiä luomuvaatimuksia rakennusten tai ulkoilun osalta ei ole vaadittu. Hankkeella nuorikoille tuotantotapaohjeet Suomen Siipikarjaliitto on saanut vuodelle 2011 ylimääräisen valtionavun luomusiipikarjatuotannon neuvonnan kehittämiseen. Hankkeen pääpaino on luomurehukysymysten ohella luomunuorikoiden tuotantotapaohjeiden laatimisessa yhteistyössä Siipikarjaliiton luomujaoston ja alan toimijoiden kanssa. Hankkeessa pyritään selvittelemään myös luomusiipikarjan kannalta muita keskeisiä kysymyksiä. Nämä liittyvät esimerkiksi tuotantoympäristöön, eläinten hyvinvointiin ja jossain määrin myös luomusiipikarjanlihan tuotantoon. Kunnes EU:n yhteiset nuorikkokasvatusohjeet valmistuvat, voi luomutila kasvattaa nuorikot itse samoin ehdoin. Untuvikkojen täytyy tällöin olla alle kolmen vuorokauden ikäisiä ja lupa on haettava ELY-keskukselta. • Kirjoittaja työskentelee hankevetäjänä Suomen Siipikarjaliiton luomuneuvontaprojektissa. [email protected], p. 050 401 9236 Avarakatseisesti eteenpäin Turhat esteet on raivattava pois ja keksittävä erilaisia ratkaisuja luomutiloille. Tuontirehuja ei nykymarkkinatilanteessa pitäisi nähdä ennakkoluuloisesti uhkana, sen sijaan ne ovat toimijoille vaihtoehto ja mahdollisuus. Suomen suppeita luomurehumarkkinoita täytyy kasvattaa tuotevalikoimalla ja rehualantoimijoilla, jotta houkutellaan myös uusia tiloja luomutuotantoon. Nyt kun luomuliekki vihdoin roihuaa Suomessa, ei sitä pidä sammuttaa. Voimme kehittyä, kasvaa ja edetä uusien ratkaisujen ja vaihtoehtojen avulla. Ikuinen optimisti ajattelee, että vielä koittaa sekin päivä, kun luomurehut ovat olennainen osa kotimaista rehuteollisuutta. Jostain on varovaisesti aloitettava, sillä se mikä kannattaa tehdä, kannattaa tehdä hyvin. • Kirjoittaja markkinoi Hankkija-Maatalous Oy:ssä luomuviljaa ja -rehuja ja on itse luomun ”suurkuluttaja”. Luomulehti 4/2011 49 usta Lisätietoja biokaas fi osyhdistys. www.biolait Paikallistalous : www.kehu.fi iatieto.fi rg e www.bioen net suyhdistys. a www.bioka Haapajärven maatalousoppilaitoksen biokaasu lämmittää rakennuksia. Lannasta ja rehunjätteistä saatava kaasu korvaa vuosittaisen kymmenien tuhansien kevytöljymäärän. Rubert Groll kertoo biokaasulaitoksen lähteneen liikkeelle luomulannoitteen saamiseksi. ”Sivutuotteena” saatava sähkö on merkittävä lisätulo hankkeessa. Teksti ja kuvat: Visa Vilkuna Biokaasua ja luomulannoitetta Maailmalla jätteestä ja biomassasta mädättämällä otettu metaani on jauhanut sähköä ja lämmittänyt rakennuksia jo pitkään. Erityisesti Saksan suotuisat syöttötariffit ovat virkistäneet paikallisia pienyrittäjiä muuttamaan lanta ja biojäte rahanarvoiseksi energiaksi. Suomessakin on muutamia biokaasulaitoksia, mutta valtiovallan nihkeä politiikka on pitänyt niiden lukumäärän vaatimattomana. – Onko luomu jumiutunut lannoituksessa pelkästään kompostointiin? haastaa Maarit Kari, joka laskee ja selvittää ProAgria Keskusten Liitossa muun muassa biokaasun tuotantomahdollisuuksia. Hän pitää biokaasutusta erinomaisena orgaanisen lannoitteen ja energian tuottamistapana. Mädätys ja metaanin talteenotto muuntaa lantaa sen ravinteita tuhoamatta. Prosessissa poistuu hiiltä, minkä vuoksi lannan sisältämät ravinteet ovat nopeammin kasvien hyödynnettävissä. – Luomussa viljelykierto varmistaa hiilipitoisen humuksen kertymisen maaperään, vaikka sitä ei lannan muodossa lisättäisi- Itävaltaisen voimalan reunalla biokaasunsa luovuttanut liete odottaa valtavassa säiliössä pääsyä luomupellon lannoitteeksi. 50 Luomulehti 4/2011 kään aivan entiseen tapaan. Toisaalta mädätteen käyttö kiinnostaa erityisesti niillä tiloilla, jossa lantaa ei tällä hetkellä ole käytössä, Kari muistuttaa. Haapajärvellä kaasua kevytöljyn tilalle Haapajärven Ammattiopistolla biokaasuliekki on palanut kolme vuotta. Oman navetan lietelannasta mädätetyllä kaasulla lämmitetään oppilaitoksen rakennuksia ja näin pienennetään kaukolämmön kulutusta. Mädätteen eli rejektin lannoitusvaikutus on hyvä. Tilanhoitaja Erkki Kumpulaisen mukaan otetuissa näytteissä liukoista typpeä on ollut enemmän kuin raakalietteessä. Mädäte ei pahemmin haise ja sitä on helppo levittää. Myös säilön sekoitustarve on olennaisesti pienempi kuin raakalietteellä. Mädäte on Haapajärvellä levitetty keväällä ennen muokkauksia kynnökselle tai syksyisin ennen kyntöjä sängelle. Mädätteen vastaanottajia olisi paljon enemmän kuin tavaraa riittää, eritoten viljatilat ovat innolla noutamassa hajutonta lannoitetta. Pellolle levitettäessä mädätteen sijoittaminen tai multaaminen on erittäin suositeltavaa, koska siinä olevat ravinteet ovat nopealiukoisia ja alttiita haihtumaan. Myös kompostointi ennen mädätteen levitystä parantaa ravinteiden käytettävyyttä. Biokaasussa on metaania noin 65 prosenttia eli kolmessa vuodessa Haapajärvellä on Olavi Toukonummen kädessä on hienoksi jauhettua olkea, josta termofiilisessä prosessissa saadaan metaani irti. karjanlannasta saatu talteen reilusti yli 70 000 kevyen polttoöljylitran energiamäärä. Koulutilan biokaasulaitos on toteutettu maanpäällisellä prosessikontilla ja betonirakenteisella maahan upotetulla jälkimädätysaltaalla. Jälkimädätysaltaan päällä on kaasuvarasto. Lietelannan kuiva-ainepitoisuus on ollut 9 – 10 prosentin hujakoilla ja kaasunsa luovuttaneen mädätteen suunnilleen puolet tästä. Lietelannan kuiva-ainepitoisuuden vaihtelut ovat aiheuttaneet haasteita pumppaukselle. Alkuvaiheen pumppausongelmista on päästy vaihtamalla lietepumppu suuremman paineen tuottavaan pumppuun. Koulutilan biokaasulaitoksen lämmitysjärjestelmä on mitoitettu siten, että laitosta voidaan käyttää sekä mesofiilisenä (37°C) että termofiilisenä (55°C). Pääosin laitosta on käytetty mesofiilisenä. Tutkimushankkeessa tullaan tekemään tarkempia tutkimuksia molemmilla lämpötiloilla. Nyrkkisääntönä on, että korkeamman lämpötilan laitokset ovat tehokkaampia, mutta kalliimpia rakentaa tai tarkempia ylläpitää. Oman kylän voimala Salon Hajalan kylässä on vireillä biokaasuLuomulehti 4/2011 51 hanke, jonka tavoitteena on saada biomassasta entistä enemmän metaania irti. Alkujaan hanke lähti liikkeelle osittain jätevesiasetuksen eli niin sanotun ”paskalain” seurauksena. Vuosikymmeniä suunniteltu Hajalan kylän viemäröinti Salon keskuspuhdistamoon ei ottanut onnistuakseen. Niinpä kylätoimikunta päätti tutkia oman laitteiston rakentamista, jolla viemärijätteestä, oljesta ja karjanlannasta saataisiin energiaa ja mädätteestä ravinteita kylän pelloille. Olavi Toukonummen vetämässä Hajalan hankkeessa koko prosessi syötteen sekoittamisesta metaanin tuotanto tapahtuu termofiilisesti (55°C). Teppo Himasen ja Päivi KakkoHimasen pitämän Ylitalon tilan vanhaan kuivuriin tehdyn laitoksen säiliöt ja putket ovat eristämättömiä, mutta itse rakennus on huolellisesti tiivistetty ja eristetty. Kannattava tuottajalle ja yhteiskunnalle Luomuliitto linjaa ympäristöstrategiassaan, että syöttötariffi täytyy saada Suomessakin koskemaan myös pieniä laitoksia. Näin sähkönmyynti saataisiin helpommin kannattavaksi myös maatilamittakaavan laitoksista. Lisäksi vihermassan käyttöön biokaasulaitoksissa tulisi luoda tukimuoto, joka kannustaisi viherlannoitusnurmien korjuuseen biokaasun raaka-aineeksi. Näin voitaisiin tehostaa ravinteiden kiertoa myös niillä alueilla, joissa ei ole käytettävissä lantaa lannoitteena. Maatalous pystyy tuottamaan enemmän energiaa kuin kuluttaa. Kohtuullisilla panostuksilla maaseutu voi antaa oman merkittävän panoksensa energiantuotannossa. www.luomuliitto.fi/index.php/hankkeet Elisa Niemi Biomassa otetaan ensin 200 litran vetoiseen säilöön, missä olki ja muu kiintoaines murskataan mahdollisimman hienoksi ja tasalaatuiseksi massaksi. Tässä vaiheessa syöte lämmitetään 55-asteiseksi. Reaktorissa ensimmäisessä vaiheessa mikrobit hydrolysoivat orgaanisia yhdisteitä liukoisiksi. Näin syntyvät yhdisteet prosessoituvat happokäymisessä edelleen orgaanisiksi hapoiksi ja alkoholeiksi. Tätä prosessia seuraa etikkahappokäyminen, jonka lopputuotteina syntyy muun muassa vetyä ja hiilidioksidia. Prosessi loppuu metanogeneesiin, missä saaduista aineista muodostuu valtaosin metaania ja hiilidioksidia. Biokaasua luomulannoitteen vuoksi Itävallassa, Tonavan pohjoispuolella, satakunta kilometriä Wienistä länteen 17 luomuviljelijää perusti neljä vuotta sitten biokaasulaitoksen. Pääasiallinen syy laitoksen perustamiseen ei ollut niinkään energian tuottaminen vaan luomuhyväksytyn lannoitteen aikaansaaminen jäsenten luomuviljelmille. Jokainen osakas on sitoutunut tuottamaan biokaasulaitokselle korkealaatuista luomuvihermassaa. Nurmen ja apilan lisäksi siiloihin kerätään jonkun verran myös maissia. 1,5 hehtaarin alalle rakennettu biokaasulaitos maksoi kaikkineen 2,2 miljoonaa euroa. Laitosta pyörittävä Rupert Groll pitää kuluja melko korkeana. – Laitosta on ollut hankalampi käyttää tai voisiko sanoa käynnistää, mitä ounastelimme. Täyden kaasun moottoriin saimme vasta lä- hes vuosi laitoksen käyttöönoton jälkeen, kertoo itsekin viljelijä ja kaasulaitoksen osakas Rupert Groll. Ongelmia on ollut erityisesti kaasukuvun huonossa lämmöneristyksessä, mistä johtuen mädätettä on täytynyt lämmittää prosessin kuluessa. Sähköä jauhavan 500-kilowattisen Jernbacher-moottorin hukkalämmölle ollaan ideoimassa hyötykäyttöä, jotta kokonaistaloudellisuus saataisiin viilattua huippuunsa. Lisää biokaasua Luomu-Suomeen Kannattaisiko Suomeen rakentaa biokaasulaitoksia luomulannoitusta tuottamaan? Prosessin hyvä suunnittelu ja tehokkuuden maksimointi on hyvin olennaista. Käytännössä lähes kaikilla biokaasulaitoksilla vihermassan lisääminen parantaisi laitoksen energiantuotantoa. Laitoksen suunnittelussa pitää kuitenkin ottaa huomioon vihermassan käyttö, ettei tule ongelmia esimerkiksi massan sekoittajien kanssa. Biokaasussa on tosiaankin potentiaalia, etenkin kun sitä tehdään toisarvoisista massoista. Lanta, yhdyskuntajätteet, pilaantuneet rehuerät, ympäristön vihermassa ovat oivallisia energian ja myös lannoitteen lähteitä. Kaasutusprosessin tehokkuus ja mädätteelle prosessin lopussa tehtävä hygienisointi takaavat, että taudinaiheuttajat taatusti kuolevat. Myös luomukasvinviljelytilojen viherlannoitusnurmet ovat biomassoja, joiden arvo paranee biokaasutuksesta, koska massan lannoitusarvo paranee. • Teksti: Anna-Leena Vierimaa Kuvat: Johanna Vierimaa Tilavierailulla: Makkaraa oman tilan lihasta Kesän ensimmäinen kunnon sadepäivä osui Ympäristöagro -hankkeen, MTK Pohjois-Pohjanmaan sekä Pohjois-Pohjanmaan luomuyhdistyksen järjestämälle Luomumaatilapäivälle Nivalaan. Sadetta kaivattiinkin viljelyksille pitkän kuivan jakson jälkeen, eikä se haitannut lämminhenkistä tapahtumaa. T ilavierailu kohteena oli Hilkka ja Markku Poikkimäen emolehmätila, Roinilan Hereford. Paikallisesti tärkeät luomuasiantuntijatkin olivat mukana: MTK Pohjois-Pohjanmaan Sirpa Törmikoski, Ely-keskuksesta Johanna Honkanen sekä ProAgrialta Olli Valtonen. Tuottaja- ja kuluttajavieraat juttelivat asiantuntijoiden ja isäntien kanssa mielenkiinnolla. Tilalla on noin 70-päinen luomukarja. Ensimmäiset emolehmät tulivat tilalle 1999, ja lypsylehmät saivat väistyä. Tilalla on panostettu lihakarjan jalostukseen ja tilan eläimet ovat saaneet useita palkintoja hyvästä jalostustyöstä. Yksi emoista, Unelma , on nimensä mukaisesti tilan parhaimmistoa. Jalostukseen ja suoramyyntiin Tilalla on noin vuosi sitten aloitettu lihan suoramyyntiä. Lisäksi oman karjan pihvilihaa jalostetaan Liha-Aitta Vahekoskella Roinilan Herefodin luomugrilleriksi. Roi52 Luomulehti 4/2011 nilan Herefodin luomulihat matkaavat pääasiassa Etelä-Suomen ruokapiireille, Mäkelän Luomutilan välittämänä. Lisäksi Ylivieskalainen luomupäiväkoti hankkii tilan luomulihaa omiin tarpeisiinsa. Tilan isäntäväki kertoi omasta toiminnastaan vierailijoille ja komeita emolehmiä vasikoineen oli mahdollisuus seurata jaloittelutarhassa. Isännän kutsuhuudon kajahtaessa koko lauma virkosi mylvähdellen seuraamaan tapahtumia. Karja on pääasiassa Markun vastuulla ja Hilkalla on viihtyisässä pihapiirissä oma jalkahoitola, Jalanjälki, joka tuo päiviin lisää väriä. Talon isäntäväestä henkii vahvasti luottamus luomuasioihin ja halu tehdä osaltaan asioita paremman huomisen eteen. Päivän kruunasi grillissä paistuneet oman tilan pihvilihasta valmistetut makkarat, jotka tekivät kävijöille kauppansa. Näistä makkaroista ei ylimääräisiä E-koodeja eikä koneellisesti eroteltua siipikarjanlihaa löydy! • Luomulehti 4/2011 53 ti Seuraava Luomuleh . .9 30 y ilmesty k a r j at i l a l l e L u o m u t u ot t e i ta Kärki Vitalix Nuolukivet ä d h e t a k i on hyvä a uksia! Tilaa nyt nuolukivet ennakkohintaan! Kärki Vitalix Magnesium Kärki Vitalix Kalsium Kärki Vitalix Umpi Kärki Vitalix Lammas Nyt pim 1, o s u h e r s i a 2 u 00 650 2 omu.fi luomuvalk lu eyttä: 04 Ota yht manen@juvan anssi.laa ■ ■ pa lv elu k sessa n n e Ko n e ita KONEITA kot i m a is e e n j a lo st u k s e e n kot i m a is e e n j a lo st u k s e e n juvanluomu.fi ■ ■ pa lv elu k sessa n n e L u o m u t u ot t e i ta L u o m u t u ot t e i ta OSTAMME LUOMUVILJAA JA TEEMME LUOMUVILJELYSOPIMUKSIA TOPIN MAATILAMYYMÄLÄ 12 VUOTTA LUOMUN, LÄHIRUUAN JA KESTÄVÄN KEHITYKSEN PUOLESTA! SUOMEN MONIPUOLISIN TILAMYYMÄLÄ. kaurasta, rukiista, vehnästä ja ohrasta Tule ja tutustu, ylläty ja ihastu! Helsingin Mylly Oy, vaihde 01080 2829 • Puurtajankatu 34, 04440 Järvenpää Janne Sorrola puh. (09) 271 69 240, 050 589 176 • LUOMUKAURAN vastaanotto ja ennakkonäytteet: Liisanlehto, PL 17, 65101 Vaasa Maria Erkkilä, puh. (06) 3560 625, 050 589 7161 SOPIMUSASIOISSA ole hyvä ja ota yhteyttä: Heikki Saarinen, puh. (09) 271 69 238, 050 596 1779 [email protected] Kaartotie 8, 73460 Muuruvesi, puh. 0400 780575 www.topinmaatilamyymala.fi l u o m u t u ot t e i ta www.helsinginmylly.fi P. 064 298 900 www.karkiagri.fi L u o m u v i l j e ly y n siemeniä siemeniä Lisää tuottoa luomuviljelyyn KULTAKASVU Dynaaminen tuote viljan peittaukseen Melkein joka sadas viljahehtaari Suomessa kylvetään jo Kultakasvulla käsitellyillä siemenillä. Liity tyytyväisten käyttäjien joukkoon ja tilaa NYT! Kysy edullisemmat ennakkohinnat. Myynti: Tmi Tilapeittaaja Reijo Hartikka, www.tilapeittaaja.fi, Yrittäjien Maatalous Oy, www.yrma.net, muut myyjät sekä tuotetiedot valmistajan Elom Oy sivuilla www.elom.fi. Uutta: Viljelijöiden kokemuksia www.parempisato.fi Info: 0400-325 863 (0500-325 863) 54 Luomulehti 4/2011 Luomulehti 4/2011 55 ■ ■ pa lv elu k sessa n n e ■ ■ Lu o m u y h dist y k sistä LUOMUTUOTTEITA siemeniä Ostamme hyvälaatuista luomuspelttiä. Etsimme jälleenmyyjiä! Mooseksen Vilja, FI-B Heikki Vainio Mooseksentie 111 47650 Kimola www.schetelig.com 040-8288825 Teksti ja kuvat: Eeva Kuusela Lisää tieto a: www.lu omu. fi/tietoverk ko/seleenia luomunaud oille/ Laadukasta seleeniä eläimille S eleeni on ihmisille ja eläimille, mutta ei kasveille, välttämätön hivenaine, joka toimii elimistössä antioksidanttina yhdessä E-vitamiinin kanssa. Seleenin puute alentaa vastustuskykyä ja altistaa monille tulehduksille. Seleeni suojaa elimistöä syöpää aiheuttavilta aineilta ja raskasmetalleilta. Tunnetuin seleenin puutosoire Suomessa on vasikoiden ja kasvavien nautojen lihasrappeuma. Koska Suomi on luontaisesti yksi maailman pahimpia seleeninpuutosalueita, ihmisten ja eläinten seleeninsaannin turvaamiseksi eläinten rehuihin ja väkilannoitteisiin on lisätty seleeniä. Seleenin turvallisen käytön alue on hyvin kapea. Seleeniä sisältävät valmiit kivennäisja vitamiinilisät ovat kätevin ja turvallisin tapa huolehtia eläinten seleeninsaannista luomutilalla. Rehulaki on muuttunut siten, että nyt rehuvalmisteissa on oltava kirjattuna lisätyn seleenin määrä ja muoto (aikaisemmin seleenin kokonaismäärä). Rehuihin on lisätty yleensä epäorgaanista natriumseleniittia. Uusi hiiva56 Luomulehti 4/2011 seleeni sai luomuhyväksynnän vuoden 2006 lopussa. Sitä valmistetaan kasvattamalla tavallista hiivaa seleeniä sisältävällä kasvatusalustalla, jolloin hiiva sitoo ottamansa seleenin orgaaniseen muotoon (pääasiassa selenometioniiniksi). Orgaaninen seleeni on nautojen luonnollisin ja tehokkain seleenin ottomuoto ja elimistö pystyy myös varastoimaan sitä. Useissa kokeissa on todettu, että orgaaninen hiivaseleeni nostaa lehmän ja sen vasikan seleenistatusta sekä maidon seleenipitoisuutta noin kaksi kertaa tehokkaammin kuin sama seleenimäärä natriumseleniittinä. Sallituilla käyttömäärillä natriumseleniitti ei pysty luomussa turvaamaan nautojen riittävää seleeninsaantia eikä maidon ja lihan seleenipitoisuutta, koska kotoisten luomurehujen seleenipitoisuus on Suomessa lähes nolla.• Kirjoittaja on soveltavan biologian lehtorina Itä-Suomen yliopistossa. Highland cattle vasikan ruokahetkeä ei häiritse edes utelias toimittaja. Teksti ja kuvat: Jyrki Happonen Vasikka saa seleeniä emältä tiineyden aikana istukan läpi ja myöhemmin maidossa, mutta jos emällä on puute seleenistä, ei vasikankaan seleenintarve tule tyydytettyä. Emolehmäkunnailla Orgaanista seleeniä vuoden 2011 alussa käyttäviä rehuvalmistajia: Savo-Karjalan alueella tuotetaan noin 25 % Suomen luomuemolehmätuotannosta. Emolehmät sopivat helposti luomutuotantoon – nyt on tavoitteena saada kaikki vasikat kasvamaan aikuisiksi asti luomuna. Orgaanista seleeniä 50–100 %: Pohjanmaan Rehuässä Oy, esim. L-MagnesiumÄssä Orgaanisen seleenin osuus tilaajan toiveen mukaan 50 tai 100 % kaikkiin rehuihin O Seleenistä osa orgaanista: Rehuraisio Oy, esim. Melli-plussat, Tunnu-Melli (n. 1/3), Kinnusen mylly Oy, esim. Tunnu-Tähti (n. 1/2), Hiven Oy, esim. E-Seleeni TMR plex (10 %), vitamiinivalmisteisiin saatavissa orgaanista seleeniä (jopa 100 %) Ei orgaanista seleeniä käytössä: A-rehut Oy, Suomen rehu Oy, Melica Finland Oy (Immunoseleeni ei orgaanista) sa Savo-Karjalan emolehmätiloista on vanhoja luomun konkareita, jotka ovat olleet peltoviljelyssä luomussa koko Suomen EU-ajan tai pitempäänkin. Osa tiloista on siirtänyt kotieläintuotantonsa luomuun viime vuosien aikana kun luomukotieläintuotannolle on alettu maksamaan erillistä tukea. Tavanomaisten tilojen joukossa on paljon tuottajia, joilla on lähes kaikki valmiina luomukotieläinsopimuksen allekirjoittamiseen ja luomutuotantoon siirtymiseen, koska he noudattavat suurta osaa luomusäädöksistä jo nyt. Emolehmien luomutuotannossa käytetään samoja nautarotuja kuin tavanomaisessa tuotannossakin. Suosituimpia ovat Hereford, Aberdee angus, Limousin, Charolais ja Simmental. Viime vuosina suosiotaan ovat lisänneet myös Highland cattle ja Blonde d`Aquitaine. Roduissa on eroja koossa, kasvunopeuksissa ja ruokinnassa. Luomun säännöstön mukaan 60 % naudan päiväannoksen kuiva-aineesta on tultava karkearehusta. Luomuun siirtyminen helposti – Yleensä luomuun siirtyminen on melko vaivatonta emolehmätiloilla, toteaa Eeva Vornanen, ProAgria Pohjois-Karjalan luomukotieläinneuvoja. Eeva Vornanen on toiminut luomukotieläinneuvojana Pohjois-Karjalan alueella kymmenkunta vuotta, peltopuolelta kokemusta on tuplaten. Työrupeaman aikana on käynyt tutuksi myös useampi luomutila Pohjois-Savon alueelta. – Rakennusten muuttaminen luomuehtoihin sopiviksi ei ole useinkaan iso investointi. Lähinnä pitää varmistaa, että luonnonvaloa on pihatossa riittävästi ja tilavaatimukset täyttyvät suunnitellulle karjamäärälle, kuvaa Vornanen. – Laidunnus ja jaloittelu ovat melko helposti järjestettävissä ja niihin ei tule useinkaan merkittäviä muutoksia. Poikkeuksen tekee vain sonnien kasvatus, varsinkin jos käytetään syyspoikivia lehmiä. Tällöin on mietittävä tarkkaan niin neliöt kuin aitauskuviotkin. SyysLuomulehti 4/2011 57 jälkeläisiä. Suosimme jalostustyössämme keinosiemennystä, sillä pystymme varmistamaan sopivimmat isälinjat emoillemme. Siemen tulee Faban kautta suoraan Ranskasta. Keinosiemennyksen teen itse, kertoo Jarmo Rautiainen. Rautiaisten blondi vasikoitten syntymäpainot ovat olleet 45 – 48 kilogrammaa. Syntyvän vasikan muoto on melko sutjakka, joten poikimiset ovat yleensäkin helppoja. Blondipojat ovat menneet siitoseläimiksi toisille tiloille. – Kaikki siitoseläimemme ovat menneet kaupaksi ilman suurempaa markkinointia. Selvästi toistenkin rotujen kasvattajat ovat huomanneet blondin hyvät isäominaisuudet, toteavat Rautiaiset. Mitä on emolehmätuotanto? Ihanat naiset rannalla Blondi hiehot ovat persoja isäntänsä Jarmo Rautiaisen tarjoamille herkkupaloille. p oi’itus kuitenkin kannattaa, koska se lisää lihantuotantoa. Luomu on emolehmätilalle taloudellisesti hyvä vaihtoehto. Luomutuki pelloille ja eläimille on hyvä lisä talouteen ja luomunurmet tuottavat määrällisesti hyvän ja laadukkaan sadon. – Näin saadaan aikaan säästöjä ruokinnassa. Nykyisin teurastamot maksavat poistettaville luomueläimille luomulisää. Vielä kun saadaan varmistettua, että jokainen luomukasvatettu vasikka myös loppukasvatetaan luomuna, niin luomulihantuotanto Savo-Karjalan alueella näyttää valoisalta, toteaa Vornanen. Blondin paras puoli on takapuoli Blonde d`Aquitaine -rotuinen hiehoneiti kääntää muhkeat ulkopaistinsa eli takapuolensa vieraan nähtäväksi. Isäntä hymyilee ylpeänä. Kaisu ja Jarmo Rautiainen kasvattavat Blonde d`Aquitaine rodun jalostuseläimiä luomuna Tohmäjärvellä aivan Vaara-Karjalan rajamailla. – Eläimet lähtivät siirtymään luomuun vuonna 2008. Siirtyminen oli meille helppoa. Tilasta, joka on nykyään vasikkasuojana, peitettiin ritiläpalkit ja muutettiin systeemit lietelannasta kuivalantaa varten. Muutoin rakennukset kävivät suoraan luomuun, Rautiaiset kertovat. Tilalla on 45 emoa. Puolet emoista on syyspoikivassa ryhmässä. 58 Luomulehti 4/2011 – Tällä järjestelyllä saamme tehokkaamman tilankäytön ja paremman hinnan välitykseen meneville vasikoille, toteavat Rautiaiset. Blondin Rautiaiset valitsivat rodukseen sonnien hyvien siitosominaisuuksien vuoksi. – Blondi sonni periyttää nopeasti kasvavaa ja hyvän teurasprosentin omaavia Tosin hieman karvaisempia kuin Claes Olssonin elokuvassa, mutta nättejä kuitenkin ovat Hannu Laitisen Highland cattle rodun emot Siilinjärven Siilinlahden rannalla. Laitinen on luomun konkareita peltoviljelyssä, mutta kotieläinpuoli on vielä kehitysvaiheessa. – Keväällä 2012 haen emolehmätuotantoni luomuun. Aikaisemmin se ei ole ollut mahdollista, sillä eläinmäärän lisääminen on ollut helpompaa tavanomaisessa tuotannossa. Samoin uuden sopimuskauden myötä joudun uusimaan kaikki pellonvuokrasopimukset, vaikka vuokrasopimusta olisi ollutkin vielä jäljellä neljäkin vuotta. Välillä tuntuu että liika byrokratia pilaa hyvän asian, tokaisee Laitinen. Charolais sonni Diili on Tuomo Karhusen hyvä työkaveri. iili sonni ja mustat Aberdee angus emot viihtyvät metsälaitumella. Usko luomun tulevaisuuteen on kuitenkin vahva Laitilanmäen tilalla. – Emolehmätuotantoni saan ilman mitään muutoksia luomuun. Nykyisin käyttämäni kivennäisetkin ovat jo luomuhyväksyttyjä. Kaikki vasikat on tarkoitus loppukasvattaa itse ja luomulihat markkinoida suoraan tilalta, kertoo Laitinen. Suoramyynti onkin tilalla jo tuttua, sillä tilalta on myyty oman kivimyllyn jauhoja jo usean vuoden ajan. Tänä syksynä tilalla avataan uusi luomumyymälä, uuden luomukanalan yhteyteen. – Vielä kun jostain saisi luomupossuja ja -lampaita niin tila olisi kuin Piippolan Vaarilla, naurahtaa Laitinen. Poikakodin tulevat asukkaat Outokumpulainen Paavo Karttunen kasvattaa Limousin rodun jalostuskarjaa luomuna toista vuotta. – Siirryin luomutuotantoon, koska katsoin sen olevan järkevin tapa kasvattaa tuotantoni liikevaihtoa, toteaa Karttunen. – Luomuun siirtymisen yhteydessä pihaton eteläsivulle avattiin uusi ikkunarivi. Luonnonvalon määrä lisääntyi merkittävästi ja ikkunat olisi kannattanut toteuttaa ilman luomusopimustakin, jatkaa Karttunen. Hiehojen laidunnusta varten tilalla on rakennettu hieman järeämpi aita estämään ennenaikaiset vierailut sonnien luokse. Jalostussonnien kasvattamiseen Karttusen tilalla onkin satsattu paljon. – Ennen luomuun siirtymistä kokeilimme alkion siirtoa saadaksemme hyviä jalostuseläimiä, mutta kyllä oman jalostustyön sonnipojat ovat olleet aivan parhaita, Karttunen kertoo. Osa tilan sonnipojista meneekin osuuskunnan jalostuseläinten sonnikasvattamoon, poikakotiin, kasvamaan uusiksi siitossonneiksi emolehmätiloille. – Pitkäjänteinen eläinten jalostustyö onnistuu luomussa siinä missä tavanomaisessakin tuotannossa. Jään eläkkeelle muutaman vuoden päästä ja toivottavasti tilalle löytyisi luomueläinten jalostustyöstä kiinnostunut jatkaja, Karttunen toivoo. Luomu Diili ja mustat tytöt Tuomo ja Eeva Karhunen kasvattavat Aberdee angus -valtaista emolehmäkarjaa Pielavedellä. Karhuset ovat olleet peltopuolelta luomuviljelijöitä vuodesta 1996. Eläintuotannon siirtämisen luomuun alkoi tilalla vuonna 2006. – Pitkään taistellun luomukotieläintuen varmistumisen myötä päätimme siirtyä maidontuotannosta luomuemolehmätuotantoon. Siirtyminen aloitettiin siementämällä sopivat lypsylehmät liharotuisella sonnilla, kertoo Tuomo Karhunen Diili-sonnin vieressä. jatkuu –› Emolehmätuotannolla tarkoitetaan hyvälaatuisten, liharotuisten vasikoitten kasvattamista naudanlihatuotannon tarpeisiin. Kasvatettavat rodut ovat joko puhtaita liharotuisia nautoja tai niiden risteytyksiä. Monesti tilan siirtyessä maidontuotannosta emolehmätuotantoon siemennetään myös maitorotuisia lehmiä liharotuisella sonnilla. Emolehmätuotanto yhteydessä puhutaan usein itseuudistuvasta naudanlihantuotannosta. Termillä tarkoitetaan tuotantoa, jossa emolehmät poikivat keskimäärin kerran vuodessa. Jotta vasikoita syntyisi, on lehmälaumassa oltava mukana siitossonni. Jonkin verran käytetään emolehmätiloillakin keinosiemennystä. Emolehmä kantaa 9 kuukautta. Poikimiset ajoitetaan yleisemmin kevättalvelle. Isoissa karjoissa saattaa osa emoista olla myös syyspoikivia. Emo imettää vasikkaansa reilun puolen vuoden ajan. Tämän jälkeen vasikka vieroitetaan emostaan. Vieroittaminen on välttämätöntä, jotta emo palautuisi imettämisen rasituksesta ennen seuraavaa poikimistaan. Vasikan tuleva elämä määräytyy tilan tuotantosuunnan ja vasikan perimän mukaan. Jos tila kasvattaa itselleen tai toisille tiloille jalostuseläimiä uusiksi emolehmiksi ja siitossonneiksi, jatkavat vasikat kasvuaan kotitilalla. Mikäli kaikki vasikat menevät jatkokasvatettaviksi lihaksi, tietää se yleensä autokyytiä loppukasvattamoon. Tosin jotkin emolehmätilat myös huolehtivat loppukasvatuksesta itse. Tämä on yleistä varsinkin Highland cattle rotuisten nautojen kohdalla. Luomulehti 4/2011 59 Luomuliha sta keskust Tuotanto k elua -Luomupäiv asvuun www.luomässä 9.11. uliitto.fi Teksti ja kuvat: Mari Kinnunen, Uutistoimisto Marinka Luomusianlihantuottaja Tarmo Leppälä: Luomulihan kysyntä kasvussa – Markkinoilla menestyäkseen on asetettava tavoitteita. Olemme saavuttaneet omat tavoitteet, vaikka konstit olivat alkutaipaleella hukassa, Tarmo Leppälä kertoo. L Petäikön Hupi on alle vuoden iästään huolimatta jo iso poika. Savo-Karjalassa nautatuotanto tärkeää Savo-Karjalan luomuyhdistys syntyi pari vuotta sitten, kun Pohjois-Karjalan Luomuyhdistyksen jäsenistössä heräsi halu yhdistää voimat maakuntarajan yli PohjoisSavon Luomuyhdistyksen kanssa. Uusi yhdistys liittyi Luomuliittoon keväällä. Yhdistysten yhteenliittymällä arveltiin olevan parempi vaikutusmahdollisuus luomun kehittämisasioissa ja suuremman jäsenmäärän luovan vakaamman pohjan yhdistyksen toiminnalle. Yhdistyneessä SavoKarjalan Luomuyhdistyksessä on reilut sata jäsentä. Savo-Karjalan luomuyhdistys on vienyt aktiivisesti eteenpäin luomukotieläintuotannon toimintaedellytyksiä Suomessa. – Nämä asiat ovat meille hyvin tärkeitä, sillä yhdistyksemme alueella toimii paljon luomunautatiloja, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Tuomo Karhunen. Tulevaisuudessa Karhunen näkee paikallisen yhdistyksen yhdeksi tärkeimmistä tehtävissä olevan kotimaisen valkuaisomavaraisuuden turvaamisen. – Vuonna 2010 Suomeen tuotiin valkuaisrehua 200 – 300 miljoonan euron edestä. Tätä määrää korvaava sato voitaisiin tuottaa Suomessakin rehuviljan ylituotantoalalla sekä kesanto- ja luonnonhoitopelloilla, toteaa Karhunen. Keinona valkuaiskasvien tuotannon lisää- 60 Luomulehti 4/2011 miseksi Karhunen näkee uudet viljelylajit ja lisäyksen valkuaiskasvien peltotukiin. – Uskon että jo 100 euron lisäys valkuaiskasvipalkkioon lisäisi viljelyalaa merkittävästi. Tämä satsaus olisi rahallisesti huomattavasti pienempi kuin ulkomaan tuontiin menevät euromäärät, jatkaa Karhunen. Luomun tulevaisuuden Karhunen näkee valoisana. – Kuluttajat haluavat suomalaista luomua, ja meillä on oltava valmius sitä tuottaa. Kun vielä saataisiin reippaasti luomuja lähiruuan tuottamiseen liittyvää byrokratiaa vähemmäksi niin uskon luomutuotannon kasvavan keskimäärin yhden prosentin vuosittain, linjaa Karhunen. – Elintarvikelain nostaminen uudelleen käsittelyyn yksi konkreettisista toimista, joihin pitäisi heti tarttua, toteaa Karhunen. – Ja vielä yksi tärkeä asia. Partalan alasajo jätti ison aukon suomalaiseen luomututkimukseen. Tutkimustoiminnan voisi käynnistää uudelleen vaikkapa Muuruveden maatalousoppilaitoksen luomutilan yhteydessä, kuten Ruotsissa Öjebyssä. Luomuun siirtymisen myötä tilalla alettiin rakentamaan uutta emolehmäpihattoa. – Ideoita ja oppia pihaton rakentamiseen haettiin usealta tilalta Suomesta ja muista pohjoismaista. Suurena apuna tiedonhaussa oli tuolloin alueella toiminut Luomu Itää -hankkeen opintomatkat, mainitsee Karhunen. Karhusten 55-päinen emokarja on jaettu kolmeen laumaan. Sonneina laumoissa ovat Hereford, Charolais sekä Aberdee angus. – Risteytyksillä haetaan elin- ja kasvuvoimaa vasikoihin. Valtarotumme emoissa on musta Aberdee angus, millä on hyvät emo-ominaisuudet. Lisäksi luontainen nupous helpottaa eläinten käsittelyä, toteaa Karhunen. Karhusten tilan vasikoista suurin osa menee jatkokasvatukseen luomu loppukasvattamolle. Osa hiehoista jatkokasvatetaan itse uusiksi emolehmiksi. – Tulevaisuudessa voisimme myydä osan puhtaista Aberdee angus -hiehoista jalostuseläimiksi. Suunnitelmissa on myös kasvattaa osa lihahiehoista itse. Periaatteemme on, että jokainen tilalta lähtevä eläin jatkaa matkaansa luomuna. Tämän olemme vaatineet teurastamoiltakin välitysvasikoita myytäessä, kertoo Karhunen. • eppälän luomutilalla Sievissä Tarmo ja Anna-Liisa Leppälän luomun eteen tekemä työ on tuottanut tulosta. Luomusianlihalla on enemmän kysyntää kuin juuri nyt tilalta pystytään sitä toimittamaan. Leppälä suosittelee sianlihan tuottajia siirtymään rohkeasti luomutuotantoon, vaikka sanoo, että luomun tuottaminen on työläämpää kuin tavanomaisen sianlihan tuottaminen. – Työmäärän lisääntyminen on se syy miksi meitä luomusianlihantuottajia on niin vähän. Leppälän tilalla on yhdistelmäsikala, jossa emakoiden määrä vaihtelee tilanteen mukaan 40 – 45 välillä. Peltoa tilalla on käytettävissä 72 hehtaaria ja lisäksi vuokramaita. Tila on ollut luomussa vuodesta 1995 lähtien. – Suomen liittyminen Euroopan Unioniin laittoi meidät pohtimaan uusia ratkaisuja tilan tuottavuuden säilyttämiseksi. Luomu antoi meille tilaisuuden erikoistua ja mahdollisuuden toimia pienenä sianlihantuottajana. Tavoitteena oli myydä luomusianlihaa lähelle loppukäyttäjää. Nyt kuitenkin lihaa myydään joka puolelle Suomea, eniten luomulihaa menee Helsingin ympäristöön. Nettikauppaa ja yhteistyökumppaneita Luomulihan markkinointia varten piti Leppä- län tilalla keksiä omat keinot. Alkuun Leppälät käyttivät sieviläistä teurastamoa ja leikkasivat lihan itse omassa leikkaamossa. Lihat markkinoitiin lähinnä Oulun alueelle. – Alkuaikoina tuotteiden markkinointi oli yhteyden ottamista suoraan kuluttajiin. Näin sain luotua sadan asiakkaan ryhmän, joista osa tilaa ja ostaa tuotteitamme edelleen. Tämä oli kuitenkin työlästä markkinointia, joten uusia yhteistyökumppaneita lähdettiin hakemaan aktiivisesti. Leppälän tilalta teuraaksi lähtee viikoittain sikoja. Tällä hetkellä porsaat teurastetaan luomuhyväksytyssä teurastamossa ja ruhot kuljetetaan Helsinkiin luomuhyväksyttyyn leikkaamoon leikattavaksi ja pakattavaksi vakuumiin ja rasioihin. – Teimme markkinointia etelässä sijaitseviin kauppoihin. Viemme lihaa liikkeisiin ja saimme positiivista viestiä keskusliikkeeltä. He halusivat meitä tekemään sopimuksen lihan toimittamisesta. Teimme sopimuksen ja olemme olleet tyytyväisiä. Asiakkaitamme ovat siis yksityisten asiakkaiden lisäksi kauppaliikkeet ja suurkeittiöt. Leppälät ovat perustaneet myös nettikaupan www.leppalan-luomutila.fi. jatkuu –› Luomusianliha tekee kauppansa, mutta tuottamisessa on myös omat suuret haasteensa, luomusianlihantuottaja Tarmo Leppälä sanoo. Luomulehti maksaa postimaksun LUOMULEHTI Tunnus 5009144 33003 VASTAUSLÄHETYS Luomusikalassa eläimillä on tavanomaiseen tuotantoon verrattuna enemmän tilaa. Emakkopuolella käytetään paljon kuivikkeina olkea, heinää ja turvetta. – Suuri tilantarve lisää kustannuksia ja tasaiset lattiapinnat lisäävät työtä sikalassa, sillä käsin tehtävää lannanpoistoa karsinoista on paljon, varsinkin emakkopuolella. Lihasikalapuoli toimii meillä lietteellä. Työtä lisää myös kesällä sikojen ulkoiluttaminen. Kaikki pääsevät kesällä ulos - niin lihasiat kuin emakotkin. Leppälän tilan porsaat ja emakot saavat nauttia oman tilan peltojen antimista. Pelloilla viljellään luomuna ohraa, kauraa ja vehnää. Lisäksi valkuaisen lähteenä käytetään hernettä ja härkäpapua, jotka myös viljellään omilla pelloilla. Lisäksi rehustukseen lisätään luomurypsiöljyä ja vielä nyt vuoden loppuun asti ruokinnassa saa käyttää maitojauhetta. Rehuseokseen lisätään vielä luomuhyväksyttyä kivennäistä. Leppälän tilan eläimet saavat syötäväkseen myös heinäolkiseosta. Luomussa on haasteensa Luomussa vuoroviljely on ykkösasia – Luomusianlihan tuottamisessa on haasteita ja ongelmia. Yksi ongelmista on pienten porsaiden alkukasvatus. Tällä hetkellä käytettävissä olevilla rehukomponenteilla alkukasvatus on vaikea saada riittävän tehokkaaksi ja porsaiden kasvaminen teuraspainoon kestää kauemmin kuin tavanomaisessa tuotannossa. Esikypsytettyjen rehujen käyttäminen olisi pienelle porsaalle hyväksi, mutta sitä ei ole saatavilla luomussa. Myös eläinlääkintähoitojen karenssiajat ovat pitempiä kuin tavanomaisessa tuotannossa, Leppälä kertoo. – Luomuviljelyssä vuoroviljely ja maanrakenteen säilyttäminen ovat ykkösasioita, Leppälä sanoo. – Tehokas vuoroviljely ja riittävän tiheän syväjuuristen kasvien, kuten apilan, herneen ja härkäpavun käyttäminen viljelyssä estävät rikkakasvien kasvun pellossa, typettävät maaperää ja pitävät maanrakenteen kunnossa. Syväjuurisia kasveja on kasvatettava lohkolla ainakin kaksi vuotta, jotta niillä on maanraken- netta parantava vaikutus, Leppälä neuvoo heitä, jotka epäilevät luomun tuovan rikkakasviongelman pelloille. Leppälän tilalla käytetään kesannointia tai puolikesannointia pelloilla, joiden rikkakasvitilanne on päässyt pahaksi. – Puolikesannoinnissa nurmikasvuston ensimmäinen sato korjataan normaalisti ja loppukesällä aloitetaan torjuntatyöt. Pelto käännetään ja muokataan erikoistyökoneella, jolloin juolavehnän ja muiden rikkakasvien juuret tulevat pintaan. Tämä on tasapainoilua sääolosuhteiden kanssa. Työ kannattaa tehdä aurinkoisella ilmalla. Lannoitteena pelloilla käytetään sianlantaa ja täydennyslannoitteena käytetään Viljo lannoitetta, joka on hyväksytty luomussa. Leppälän tilalla mietitään uutena haasteena heinänurmien nykyistä tehokkaampaa käyttöä. Ylimääräiset heinikot ovat tähän saakka markkinoitu lähiseudun maidontuottajien käyttöön. – Lampaat kiinnostavat heinikoiden tehokkaina hyödyntäjinä ja kotimaisesta lampaanlihasta on pulaa. Tämä on nyt toistaiseksi vain harkittavana, Leppälä miettii tilan kehittämistä. • Yhden vuoden tilaus 46 € Muu: _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ Olen jäsen, kestotilaus 41 € Nimi: Osoite: Puhelinnumero: kan vieressä, joten yleisöllä oli hyvä tilaisuus katsella niitä. Ooppera oli osaksi EU:n rahoittama hanke, jonka hallinnoijana toimi Veneheiton kyläyhdistys. Lähiseudun ihmiset osallistuivat tilaisuuden järjestelyihin talkooperiaatteella. Esiintyjiä oopperassa oli yli kolmekymmentä ja talkoolaisia saman verran. – Luomua voidaan viedä eteenpäin myös kulttuuritapahtuman avulla, toteaa Veneheiton kyläyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Välinen. • LUOMULEHTI www.luomulehti.fi Voit esimerkiksi pyytää tarjouksen monen kappaleen tilauksesta yritykseesi tai tapahtumassa jaettavasta Luomulehdestä. Opiskelijatilaus 26 € Kivinavetta sopii hyvin oopperan esityspaikaksi. Teksti: Pekka Välinen älisen luomutilalla Vaalan Veneheitossa esitettiin kyläoopperaa nimeltä Näkijä. Tilan vanha kivinavetta on toiminut jo noin kymmenen vuoden ajan konserttilavana. Kaikki seitsemän esitystä olivat täynnä. Kivinavettaan sopii kaiken kaikkiaan noin 200 katsojaa. Kyläoopperassa esiintyivät etupäässä kainuulaiset osaajat. Pääroolissa oli sotkamolainen luomutenori sekä luomuviljelijä Martti Niskanen. Väliajalla yleisö sai luomujogurttimaistiaisia. Lehmät laiduntavat esityspai- Haluan tilata Luomulehden Näytenumero 1 kpl 0 € Mitä sinulle merkitsee luomu? V aksaa Luomulehti m ! postimaksun Kestotilaus 46 € Puhdasta, raikasta ja kiireetöntä, kiitos! Oopperaa luomutilalla Kirjoittaja on vapaatoimittaja PohjoisPohjanmaalta Raahesta. ■ ■ M i n ä ja lu o m u Munamies: © © Sami Kemilä – Nettikauppa on lisännyt luomusianlihan myyntiä jonkin verran. Luomutuotteilla on nyt imua ja kysyntää, mutta työtä on saanut tehdä markkinoinnin ja yhteistyökumppaneiden löytämiseksi paljon. Tämä on ollut myös hyvin mielenkiintoista aikaa omassa elämässäni, Leppälä toteaa. Nettikaupasta ostetulle lihalle on noutopiste Helsingin Sörnäisten noutotukussa. – Mietinnässä on myös lihan jalostusasteen nostaminen tulevaisuudessa, sillä kuluttajat haluavat valmisruokaa. Olemme kiinnostuneita jatkojalostuksessa esimerkiksi yhteistyöstä makkaranvalmistajien kanssa. Myös tuotannon volyymin nostaminen on tulevaisuuden kysymyksiä. Tilallamme suunnitellaan sukupolvenvaihdosta. Leppälä kertoo olevansa tyytyväinen siihen, että kaikille ruhon osille on löytynyt käyttäjiä. – Alkuun vähempiarvoiset osat jäivät käsiin, hän kertoo. Uusi dota palsta! Eh aa: av lt te haasta @ ti h le u m o lu .fi to it luomuli PÄÄTOIMITTAJA Jaakko Nuutila [email protected] 045 6504 970 ILMOITUSMYYNTI Maritta Humala/Palmera ky 040 709 9856 [email protected] TOIMITUSSIHTEERI Elisa Niemi [email protected] 0400 534 003 TILAAJAPALVELU arkisin klo 9 – 15 040 351 1009 [email protected]. TOIMITUS PL 145 00101 Helsinki ULKOASU Jarkko Lavila 044 5210 814 [email protected] – Luomuhan on sana ja se tarkoittaa luonnonmukaisesti, se taas tarkoittaa että asiat tapahtuvat luonnon mielen mukaan sen sijaan että ihmisten ja munien kiireet menisivät kaiken edelle. Onko lähikaupassasi tarpeeksi luomutuotteita? – Valitettavasti ei. Olisi ihanaa jos kaikki asiat tapahtuisivat luonnollisella nopeudella ja kaikki tuotteet olisivat puhtaita ja raikkaita. Mitä haluaisit saada luomuna? – Kaikki mitä hyvään herkkuvoileipään tarvitaan eli: munakoiso, leipä, juusto ja masha (mämmin ja pashan sekoitus). Luomutulevaisuus... – Mieleeni tulee ajat jolloin mitään ei vängettäisi väkisin vaan kaiken annettaisiin kukkia vapaasti! • LUOMULIITTO www.luomuliitto.fi JULKAISIJAT Luomuliitto ry PAINO Art-Print Oy, Helsinki ISSN 1455 0660 Aikakauslehtien liiton jäsenlehti JÄRJESTÖ JA EDUNVALVONTA Puheenjohtaja Jaakko Nuutila [email protected] 045 6504 970 Toiminnanjohtaja Elisa Niemi [email protected] 0400 534 003 Luomuneuvonnan yhteyshenkilö Mikko Rahtola [email protected] 040 5734791 Edunvalvontavastaava Jukka Lassila [email protected] 050 529 0482 Sähköposti: 4/2011 Luomulehti 4/2011 63 NYT ON AIKA OSTAA UUSI SUOMALAINEN PIKKU-VALTRA ILMASTOINTI KAUPANPÄÄLLE VALTRA A93 101 hv (3-sylinterinen Common Rail) 370 Nm 12+12, HiTech-suunnanvaihto tuotto 55 l/min Vakiovarusteet: HiTech – sähköhydraulinen suunnanvaihto Nappikytkin Autocontrol – sähköinen nostolaite Etutyövalot Radio/CD-soitin Tasainen pohjarakenne 34.878 € ALV 0 % (42.900 € SIS. ALV 23 %) VALTRA A92 Teho: Vääntö: Vaihteisto Hydrauliikka: 101 hv (4-sylinterinen) 360 Nm 12+12, mekaaninen suunnanvaihto tuotto 55 l/min Vakiovarusteet: Mekaaninen suunnanvaihto, (nappikytkin lisävaruste) Mekaaninen nostolaite, (Autocontrol-nostolaite lisävaruste) Etutyövalot Radio/CD-soitin Tasainen pohjarakenne N ANISE MEKA A92:N A VALTR PÄÄTTYY. NTO O TU TA NOPEASTI! M TOI I 31.626 € ALV 0 % (38.900 € SIS. ALV 23 %) Kysy lisää! Lisätietoja saat omalta Valtra-myyjältäsi numerosta 020 45501 tai www.valtra.fi Kuvien traktorit lisävarustein. Teho: Vääntö: Vaihteisto: Hydrauliikka: